Pimeä

Tämä vuodenaika.
Ja minä.
Ja mieleni.

Lieneekö tuossa kausaliteettia. Seuraako ylempi alempaa. Onko ylin syy, alin sen seuraus. Toivon niin. Olisi silloin ohimenevää.

Avaruustieteilijöiltä on ainetta hukassa. Materiasta ovat laskeneet vain 4% olevan nykymenetelmin havaittavaa, 23 % pimeää ainetta ja loput 73 % pimeää energiaa.
Suurin osa on siis pimeää energiaa. Tämänhän me pohjoisen kaamooskansat olemme tienneet jo ikiajat.  Minut on vallannut tuo pimeä energia, ainakin tuossa suhteessa.
Tämänkin juttupahasen kirjoittamiseen meni viikkoja. Ennenkuin edes alkuun pääsin.

Mutta eipä minulle ole oiken mitään tapahtunutkaan. Ainakaan raportoitavaa. Tai uutta. Pelkkiä  uusintaohjelmia vain: nukkumista, syömistä, niitä moneen kertaan kokeiltuja vanhoja tuttuja pöperöitä. Ja muuta tylsää. Ketä kiinnostaisi. Ei edes minua.
Olenkoha minä vähän paranoidi androidi Marvin. Kyynikko. Tilapäisesti vai lopullisesti.


Toissa viikonloppuna tyttäreni Takapajulampiska kävi sukuloimassa. Vähän oli allapäin hänkin. Työpaineita ja sellaista. Niistä puhuttiin. Ja viskiterapiaa harjoitettiin. Molemmat olimme potilaita ja terapeutteja. Yhtä aikaa.

Ja hyvät pöperöt teki.
Aamusella paisteltiin jälkiruokapiirakkaa (kuva alempana) ja omenahyvettä

Jäätelöä ei sattunut olemaan, joten teimme pula-ajan vaniljakastiketta: maustamatonta jugurttia, vaniljasokeria ja sokeria.

Lounaalle kutsuimme poikani - siis tyttäreni veljen - perheineen. Prinsessalle ei tosin annettu meidän isojen sapuskoja, on vielä omassa sose- ja pulloruokavaliossaan (5 kk).

Alkusalaattina oli tomaatteja mozarelalla ja basilikalla

Pääruokana oli biffiä, lisäkkeenä kotipihan tuotteita: porkkanaa, lanttua, broccolia, hernettä ja mitähän kaikkea siinä olikaan, paistinpannulla kypsennettynä, vähän kuin wokkia siis. Kastikkeessa oli kanttarelleja.

Jälkiruokana oli jokin ihmekokeilupaistos. Siitä piti tulla gluteeniton, kananmunaton, pähkinätön, yms:tön kääretorttu. Ei se kääriytynyt, ja rakenne oli muutenkin vähän.... omintakeinen. Maku oli kyllä hyvä.

Tässä annoksessa on pinnalla mantelirouhetta.
Senkään puolesta tämä ei sopisi moniallergisen ystäväperheensä tilausleivonnaiseksi.
Kokeilu kuului olleen ihan tarpeen, vaikkakaan ei vatannut ennakko-odotuksiaan. Jotain vielä parempaa aikoo kehitellä hän, ystävänsä juhliin.
Minusta tämä kyllä kelpaisi.

Reseptejä noihin ruokiin en osaa kertoa, kun en seurannut valmistusta niin tarkkaan. Lopputulos oli aistinvaraisesti arvioiden erinomainen.


Parasta viikonlopussa oli kuitenkin Prinsessa, hymytyttö, vaarin oma päivänsäde.
Lapsen hymy voittaa pimeän energiankin.