Kuvassa leipä on juuri käännetty. Molemmin puolin paistaminen ulkoilmaolosuhteissa on helppoa ja varmaan tarpeenkin. Uunin lämpö kun ei kypsytä taikinaa yläpuolelta samoin kuin uunin sisällä, arinalla paistettaessa.
Taikinan seossuhteet ovat kokeilujen tässä vaiheessa muodostuneet suunilleen tällaisiksi:
5 dl rasvatonta, kylmää maitoa
1 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
1 dl ruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
1 dl soijajauhoja
Lähes kymmenen dl ohrajauhoja (arvio)
Ohrajauhojen määrää en viitsi mitata. Kaatelen niitä pussista niin paljon, että taikina ei tartu enää kulhon reunaan. Jauhoja saa olla mieluummin vähemmän kuin enemmän. Kovin jäykästä taikinasta tulee kovan sitkeitä leipiä, löysästä pehmeämpiä.
Taikinaa kannattaa turvottaa n. puoli tuntia tai kauemmin ennen kaulimista. Turvotuksessa neste imeytyy jauhoihin syvemmin ja taikinasta tulee tasaisempi, helpommin leipoituva. Samalla se jäykistyy hiukan, joten senkin vuoksi jauhoja saa olla hiukan niukahkosti..
Puolen litran annoksesta saa n. 5 leipää.
Minulla on tapana puristella aihio käsissäni aluksi lumipllon näköiseksi. Jauhotetulla pöydällä kaulin sen sitten ohueksi, noin puoleen senttiin. Ohuempikin siitä saa tulla. Jotta leipä ei tarttuisi kaulimeen, yläpuolellekin kannattaa sipaista jauhoja. Ja niitä kannattaa lisätä kummallekin puolen, jos leipä pyrkii liimautumaan alustaan tai pulikkaan. Lopuksi pistelen leivän haarukalla, ettei leivästä tulisi kohokuorinen paistettaessa.
Vahakangasliina on hyvä alusta, helppo puhdistaa siivousvaiheessa, ei liian liukas mutta taikina ei silti liimaudu siihen yhtä helposti kuin lakattuun pöydän pintaan.
Paistolämpötila saa olla melkoisen kuuma, asteita en osaa mitata. Mutta jos pannu on punahehkuinen, on se varmasti liian kuuma.
Kokeilen lämmön kädellä. Kun raudasta hehkuu selvästi aistittavaa lämpöä kun käden vie lähelle sen pintaa, voi paistamisen aloittaa. Paistamisajalla voi leivän kypsyyttä myös säätää. Kun leivän alapinnalle tulee ruskeita laikkuja, sen voi kääntää. Ja toisen puolen rusketuttua rieska on valmis maisteltavaksi.
Kylmän maidon ja sulavan voin kera lämmin, vastapaistettu rieska on parhaimmillaan.
Samalla nuotioimisella paistoin vielä muutaman muurinpohjaletun. Taikina oli perinteinen ohralettutaikina:
5 dl rasvatonta maitoa
2 munaa
1 dl ohrajauhoja
2 dl vehnäjuhoja
1 tl suolaa
1 rkl sokeria
1/4 dl rasvaa (rypsiöljyä)
Aineet sekoitetaan ja taikinan annetaan turvota puoli tuntia tai enemmän.
Voinokare sulatetaan pannulle ja taikinaa kaadetaan ohut kerros. Sitä kannattaa kaataa kierros ylämäen puolelle, koska se valuu koveran pinnan pohjalle. Tasoitellaan tarvittaessa paistinlastalla ja käännetään, kun pohja ruskettuu. Minulla kääntäminen onnistui helpommin osina.
