Kasvisvokki ja kaslerpihvit

 Kasvisvokin aineista iso osa löytyi kotipihalta, katso luku "kasvimaa" tästä blogista samalta ajalta kuin tämä sivu.



Tällaisia kasveja keräilin tämänkertaiseen sapuskaan:

 Kyssäkaali, nauris, punajuuri, lanttu,porkkana, purjo. Päällä kesäkurpitsa ja parsakaali

Samat kasvit hiukan eri kulmasta

Pilkottuna ja keräiltynä vokkiainekset näyttävät tällaisilta:
Juurekset kulhoissa, tomaattimurska, kastike (vajaa desi vettä ja soijakastiketta, vajaa puoli dl viinietikkaa tai balsamikoa, pari rkl. sokeria. Reseptiin kuuluisi purkki tai edes puoli purkillista hapanimelää valmiskastiketta, mutta unohdin ostaa. Nyt tein vokin ilman sitä.
Edessä yrtit: ruohosipuli, oregano, basilika, selleri, timjami, tilli, persilja.

Grillipaikka, eli tiilikasa ja muurinpohjapannu. Nuotio palaa alla.

Kasvikset kypsyvät. Sen verran ison annoksen tein, samoilla tulilla, että ei mahtuneet kerralla muurikalle. Kahdella kerralla mahtuivat.

Lihan himoon ostin kaslerpihvejä. Sikaa sialle. Kaikkiruokaisia molemmat. Toinen söi toisen.

Tämän näköinen annos siitä tuli. Kattaus ei ehkä ole ihan vimosen päälle, mutta sapuskan maku oli kyllä suuhuni sopivaa. Liinattomalta pöydältäkin nautittuna.

Jäihän tuota vielä toiseksi ja kolmanneksikin kerraksi. Pakastimessa se säilyy pitempäänkin, ettei koko viikkoa tarvitse samaa syödä.

Kasvimaa

Heti kohta, kun muutimme nykyisin asuttamaani torppaan, aloimme pihamaan muokkauksen. Työnjako oli silloin pääpiirteissään sellainen, että minä huolehdin syötävistä kasveista, silloinen puolisoni silmän ruuasta. Työnjaossa on sittemmin tapahtunut sellainen pieni muutos, että estetiikkapuoli on siirtynyt Äiti Luonnon hoteisiin. Feminiinejä molemmat, joka tapauksessa.
Kasvatusharrastukseni on jatkunut jo parikymmentä vuotta. Pikkuhiljaa viljelyala on laajennut ja lajimäärä lisääntynyt, valitettavasti... Tähän on tultu:

Kasvilava; etumaisessa vasemmalla  kyssä- ja parsakaalia, tilliä, timjamia, selleriä, persiljaa, salaattia ja lisää persiljaa.
Takana vas. avomaan kurkkua ja kesäkurpitsaa.

Kasvimaata: Vas. punanen viinimarja, sen takana punajuurta. Sen vieressä purjoa, sitten lanttua ja perunaa.
Punajuuren edessä rikkaruohoa (piti tulla persiljaa), sitten kyssä- ja parsakaalta.
Perunan edessä musta viinimarja, ja punainen.

Vasemmalla kaalia, tilliä, sipulia jas naurista. Nauriin takana ruohosipuli (ei näy).
Taustalla porkkanaa ja salaattia.

Kasvimaa eri kulmasta:
Edessä porkkana, sen takana vas. ruohosipuli ja salaatti. Sitten hernekeppejä (herne iti huonosti). Takana perunaa, omenapuu ja autotalli.
Vas. takana torppa.

Yrttejä: oregano, basilika, rakuuna selleri pipar- ja viherminttu.
Takana oleva rakennus on  saunasyylä.

Yrttejä: rakuuna, basilika, anis, oregano ja meirami.
Ovat torpan eteläseinustalla.

Torpan nurkalta lähtee jänisaita. Julistin kasvimaani rusakkovapaaksi vyöhykkeeksi ja aitsin sen. Kaupungissa ei ole liikenteen lisäksi jäniksille luontaisia vihollisia, mutta ruokaa runsaasti. Harmittavan hyvin ne viihtyvät, kasvavat ja lisääntyvät. Aitaamattomat kasvikset ovat todellisessa vaarassa. Yhtenä kesänä ne söivät porkkanani varret. Moneen kertaan, aina kun vähänkin uutta versoa yriti kasvaa. Sinä vuonna minä en syönyt omia porkkanoita.

Hillous

Tällä kertaa tein sekohilloa erilaisista marjoista ja raparperista.

Samalla menetelmällä saa eri marja- ja/tai hedelmäseoksista uusia makuvivahteita.

Tällaisista alkuaineista se lähti:

Punaiset viinimarjat puskassa.

Ja mustat

Mustat marjat kattilassa. Tilkka vettä kannattaa lisätä joukkoon ennen keittelyä, ettei keitos pala pohjaan.

Karviaisia...

Punaisia viinimatjoja..

Raparperia paloiksi leikattuna..

Keitos kiehuu. Ennen lämmitystä lorautetaan puolisen  litraa vettä kattilaan, ettei keitos palaisi pohjaan. Sokeri, tähän keitokseen 2 kg, lisäsin sen marjojen jo mehustuttua. Kuivat marjat ja kuiva sokeri palavat helposti pohjaan.

Mehun pullotusta siivilällä  ja suppilplla. Täysi pullo jäähtyy kyljellään. Kuuma mehu tappaa homeitiöitä korkista ja tiivistteestä. 10 litran keitoksesta voi siivilöidä pari litraa mehua, jotta hiilo jää sopivan mehukkaaksi. Jos käyttää tavallista kide- (ei hiillo) sokeria.

Hillon purkitusta. Välillä lisäsin puoli kiloa sokeria ja kiehautin.
Täydet purkit jäähtyvät ylösalaisin itiöntappo- ja kannen tiivistymissyistä.

Vaivan palkka. Huono tuntipalkka, jos pelkästään ansiomielessä tekisin.

Tällä kertaa tein siis sekohilloa erilaisista marjoista ja raparperista.

Samalla menetelmällä saa eri marja- ja/tai hedelmäseoksista uusia makuvivahteita. 

Kuningatar- eli Q-hillo ja -mehu ovat minun ja lasteni makuun. Siihen tulee mustikkaa ja vadelmaa suhteessa fifty-sixty. Sokeria tarvitaan vain n. puolet tämän keitoksen määrästä, koska marjat ovat sokerisempia. Jos kuitenkin aikoo säilöä tuotosta pitempään kellariolosuhteissa, niin säilyvyyden vuoksi sokeria kannattaa käyttää runsaasti. Pakastettuna (muoviastioissa) vähempikin sokeri riittää. Tai jos keittää pienempiä eriä, muutaman viikon tarve kerrallaan.

Oikean sokerin määrän luonnollisesti kukin maistaa omassa suussaan. Minä tykkään turhankin makeasta. Vähempi hiilihydraatti olisi terveellisempi.