Omena-punaherukkasose

Kun omenaa nyt on, niin raivokkaasti yritän keksiä säilönmisvaihtoehtoja. Pula-ajan jälkeisenä rasitteenani on, että hukkaan ei mitäään saisi heittää. Näyttää tämä rasite muodostuneen perisynniksi, kolmanteen ja neljänteen polveen. Äidilläni se oli pahin, minulla ehkä hieman lievempi. lapsillani vielä hiukan liudentunut loivemmaksi.
Lastuja omenasta kuivasin parina syksynä, mutta eipä niitä muista syödä edes päivittäin, Toissasyksyisiäkin on vielä jäljellä. Ei siis sitä nyt tänä vuonna.
Piirakka on aina hyvää. Eri versioita olen kokeillut ja hyväksi havainnut. Pitäisi vain saada aikaseksi. Mutta kun yrittää olla työläisenä, torpparina, talonmiehenä, isäntänä, emäntänä.... eipä kaikkeen repeä eikä riitä aika, innostus ja energia. Energiaahan leivonnaisista kyllä saa, mutta kun se kun tuppaa säilöytymään vyötärölle ja maharepun seudulle. Ei ole se energia heti käytetävissä.
Raakana, tuoreena haukattunahan omppu on parasta ja helpointa syötävää. Kohtuudella. Mutta ei edes ämpärillistä päivässä pysty syömään ihminen. Ainakaan joka päivä.
Erilaisia soseita olen keitellyt. Mausteeksi olen sekoittanut muita sesongin piha- ja lähimetsien kasveja.

Nyt sekoitin soseeseen punaherukkaa. Sitäkin kasvoi puskissani ainakin riittävästi.

Soseeseen sekoitin runsaan ämpärillisen omenoita, pari-kolme litraa herukkaa ja puoli litraa sokeria.
Omenat pesin ja lohkoin. Lohkomisen yhteydessä leikkasin siemenkodat biojätteeseen (kompostiin, ei siis hukkaan).
Kymmenen litran kattilan pohjalle kaadoin siivotut, puhtaat marjat ja survoin niitä hiukan. Mehustiuvat eivätkä pala kovin herkästi pohjaan. Omenalohkoja lisäsin kattilann sen verran, että se tuli reilusti puolilleen. Helpompi on hämmentää, kun ei läiky yli. Keittelin ja hämmensin, jolloin keitos mehustui ja omena pehmeni hiukan. Lisäsin loput omenat. Keittelin lohkot pehmeiksi hämmennellen lähes jatkuvasti. Herkasti palaa keitos pohjaan, tiedän tämän kokemuksesta. Lisäsin sokerin ja kiehautin  vielä.
Soseutin keitoksen sauvasekoittajalla. Ja sitten rasioihin, jäähtymään ja pakastimeen.

Sosetta voi syödä vaikkapa puuron kera, kahvileivän päällä, smootheissa, jugurtin mausteena...
Syötävää kertyi tänä syksynä runsaanpuoleisesti. Monille lähipiiriläisillekin kun tuli hyvä omenasato. Eri seoksia on säilössä, muistinvaraisesti arvioden:
- Omernasosetta 1 keittoerä (vajaa 10 l. Kattilaa en täytä ihan reunoja myöten, 7 - 9 litraa lienee erässäni).
- Omena-kesäkurpitsa-raparperisosetta 2 satsia.
- Omena-kesäkurpitsa-pilajanmarjasosetta 1 kattilallinen
- Omena-puolukkasosetta (fifty-sixty-suhteessa) 2 keitosta
- Omena-punaherukkasosetta tämä yksi keitos.
Riittää siinä makustelemista pienelle perheelle. Onneksi jälkiksvu avittaa ainakin vähän.

Tältä se näyttää tämä sose rasiassa. Ja kahvileivän päällä.

Ei ole maitokavi kovin esteettinen juoma. Ainakaan tässä kupissa ja valossa. Kuvaajassa ja kamerassakin on puutteensa. Mutta maun voin valehdella vaikka kuinkakin hyväksi.
Sama pätee soseeseenkin.

Kahvikaisan omenapiirakka

Omena-aika jatkuu. Ja niitä riittää.
Hyvän ohjeen löysin Pirkan sivuilta.
kahvikaisan-omenapiirakka
Osaluettelo näytti maukkaalta, ja valmis piirakkalin oli sitä.
Nyt en muunnellut ohjetta juurikaan. Omenat keräilin oman puun alta, joten kotimaisia ja luomuomeniahan ne ovat. Siksi en niitä  kuorinut. Ja enemmän niitä on kuin ohjeessa. Ei siis neljä vaan ehkä 24. Kaksi kerrosta. Pienempiä tosin omenani ovat kuin kaupan hedelmät.
Ja kuorrutteeseen tuli vähän enemmän kahvia ja fariinisokeria kuin ohjeessa. Sitäkin tuli siis runsaasti, ihan tarkoitukselle. Kuorrute oli vähän löysää ja makeaa, siis hyvää.
Niin oli piirakkakin.