Hillous

Tällä kertaa tein sekohilloa erilaisista marjoista ja raparperista.

Samalla menetelmällä saa eri marja- ja/tai hedelmäseoksista uusia makuvivahteita.

Tällaisista alkuaineista se lähti:

Punaiset viinimarjat puskassa.

Ja mustat

Mustat marjat kattilassa. Tilkka vettä kannattaa lisätä joukkoon ennen keittelyä, ettei keitos pala pohjaan.

Karviaisia...

Punaisia viinimatjoja..

Raparperia paloiksi leikattuna..

Keitos kiehuu. Ennen lämmitystä lorautetaan puolisen  litraa vettä kattilaan, ettei keitos palaisi pohjaan. Sokeri, tähän keitokseen 2 kg, lisäsin sen marjojen jo mehustuttua. Kuivat marjat ja kuiva sokeri palavat helposti pohjaan.

Mehun pullotusta siivilällä  ja suppilplla. Täysi pullo jäähtyy kyljellään. Kuuma mehu tappaa homeitiöitä korkista ja tiivistteestä. 10 litran keitoksesta voi siivilöidä pari litraa mehua, jotta hiilo jää sopivan mehukkaaksi. Jos käyttää tavallista kide- (ei hiillo) sokeria.

Hillon purkitusta. Välillä lisäsin puoli kiloa sokeria ja kiehautin.
Täydet purkit jäähtyvät ylösalaisin itiöntappo- ja kannen tiivistymissyistä.

Vaivan palkka. Huono tuntipalkka, jos pelkästään ansiomielessä tekisin.

Tällä kertaa tein siis sekohilloa erilaisista marjoista ja raparperista.

Samalla menetelmällä saa eri marja- ja/tai hedelmäseoksista uusia makuvivahteita. 

Kuningatar- eli Q-hillo ja -mehu ovat minun ja lasteni makuun. Siihen tulee mustikkaa ja vadelmaa suhteessa fifty-sixty. Sokeria tarvitaan vain n. puolet tämän keitoksen määrästä, koska marjat ovat sokerisempia. Jos kuitenkin aikoo säilöä tuotosta pitempään kellariolosuhteissa, niin säilyvyyden vuoksi sokeria kannattaa käyttää runsaasti. Pakastettuna (muoviastioissa) vähempikin sokeri riittää. Tai jos keittää pienempiä eriä, muutaman viikon tarve kerrallaan.

Oikean sokerin määrän luonnollisesti kukin maistaa omassa suussaan. Minä tykkään turhankin makeasta. Vähempi hiilihydraatti olisi terveellisempi.