Kasvimaa

Heti kohta, kun muutimme nykyisin asuttamaani torppaan, aloimme pihamaan muokkauksen. Työnjako oli silloin pääpiirteissään sellainen, että minä huolehdin syötävistä kasveista, silloinen puolisoni silmän ruuasta. Työnjaossa on sittemmin tapahtunut sellainen pieni muutos, että estetiikkapuoli on siirtynyt Äiti Luonnon hoteisiin. Feminiinejä molemmat, joka tapauksessa.
Kasvatusharrastukseni on jatkunut jo parikymmentä vuotta. Pikkuhiljaa viljelyala on laajennut ja lajimäärä lisääntynyt, valitettavasti... Tähän on tultu:

Kasvilava; etumaisessa vasemmalla  kyssä- ja parsakaalia, tilliä, timjamia, selleriä, persiljaa, salaattia ja lisää persiljaa.
Takana vas. avomaan kurkkua ja kesäkurpitsaa.

Kasvimaata: Vas. punanen viinimarja, sen takana punajuurta. Sen vieressä purjoa, sitten lanttua ja perunaa.
Punajuuren edessä rikkaruohoa (piti tulla persiljaa), sitten kyssä- ja parsakaalta.
Perunan edessä musta viinimarja, ja punainen.

Vasemmalla kaalia, tilliä, sipulia jas naurista. Nauriin takana ruohosipuli (ei näy).
Taustalla porkkanaa ja salaattia.

Kasvimaa eri kulmasta:
Edessä porkkana, sen takana vas. ruohosipuli ja salaatti. Sitten hernekeppejä (herne iti huonosti). Takana perunaa, omenapuu ja autotalli.
Vas. takana torppa.

Yrttejä: oregano, basilika, rakuuna selleri pipar- ja viherminttu.
Takana oleva rakennus on  saunasyylä.

Yrttejä: rakuuna, basilika, anis, oregano ja meirami.
Ovat torpan eteläseinustalla.

Torpan nurkalta lähtee jänisaita. Julistin kasvimaani rusakkovapaaksi vyöhykkeeksi ja aitsin sen. Kaupungissa ei ole liikenteen lisäksi jäniksille luontaisia vihollisia, mutta ruokaa runsaasti. Harmittavan hyvin ne viihtyvät, kasvavat ja lisääntyvät. Aitaamattomat kasvikset ovat todellisessa vaarassa. Yhtenä kesänä ne söivät porkkanani varret. Moneen kertaan, aina kun vähänkin uutta versoa yriti kasvaa. Sinä vuonna minä en syönyt omia porkkanoita.