Herukan hyytelöintiaika on siis juuri nyt käsillä, arvelin.
Kokeilin tehdä sitä, ensimmäisen kerran eläissäni. Jo oli aikakin, sanoo minä. Ikää on jo ikävän paljon.
Hyytymisperiaate herukoilla on sama kuin puolukkahyytelöllä. Raaoissa marjoissa on pektiiniä, joka toimii hyytymistekijänä. Kypsiäkin saa olla mukana, sillä ne mehuistuvat raakoja paremmin.
Varmistaakseni hyytymisen, käytin sokerina hillosokeria. Tavallisen taloussokerinkin olisi kyllä pitänyt toimia ihan yhtä hyvin.
Netistä löysin ohjeita, joita sovelsin:
Marjoja poimin kolmisen litraa, huuhdoin ne. Kattilan pohjalle mittasin puolisen litraa vettä ja kuumensin sen kiehuvaksi. Kaadoin marjat veteen ja survoin niitä suvasekoittimella. Kiehutin marjoja viitisen minuuttia ja siivilöin mehun astiaan, mäskin toiseen.
Kuumensin mehua, jota tuli n. litra, ja lisäsin sokerin, n 0.7 kg, vähitellen. Kiehutin kymmenisen minuuttia. Sitten purkitin.
Lasipurkit olin pessyt tiskikoneessa marjanpominta-aikana. Otin ne suoraan koneesta, joten homeen siementä niissä ei pitäisi olla, toivottavasti.
Mäskin sekaan lisäsin puolisen litraa vettä, ja kuumensin sitäkin. Lisäsin runsaan puoli kiloa taloussokeria ja annoin kiehahtaa. Purkitin senkin.
Tällainen oli tulos:
Aikaa meni nelisen tuntia puskasta purkkiin, mukaanlukien siivous, tiskaus ja tämä kirjoittelu. Siis likimain litra ja tunti.
Hyytelöä luulen käyttäväni, talven aikana, liha- tai kanaruokien kanssa, sosetta aamupuuron, leivän tai viilin päällä.
