Proteiinirieska

 Tämän reseptin olen mukaillut äitini kertoman pohjalta. Hänen ohjeessaan on mukana vain maito, suola, ohrajauho ja leivinjauhe. Muut allaluetellut aineet lisäsin omien kokeilujeni ja mieltymysteni mukaan.
Soijajauho on hyvä aine monissa leivonnaisissa Se antaa leipään hiukan makeutta ja on lisäksi tervellistä, proteiinipitoista. Vehnäjauho on mukana pelkästään leipoutumisen, sitkon, vuoksi. Ruisjauho on mausteena.

 Osaluetelo (yksi annos, n. 5 leipää):

- 0.5 l kevytmaitoa (tai vettä)

- 0.5 tl suolaa

- n. 0.5 kg ohrajauhoja (n. 8 dl)

- 1 dl soijajauhoja (tai 2 dl)

- 1 dl ruisjauhoja

- 1 dl vehnäjauhoja

- 1 tl leivinjauhetta

Muita tarvikkeita:

- Kulho

- Kaulin

- Leipälapio eli pelkka (ei tarvita sähköuunissa pullapellillä paistettaessa)

- Leivinuuni, takka tai sähköuuni

- Takkaa käytettäessä teräslevy (n. 2 ... 5 mm paksu, tulipesää vähän pienempi (vähintän leivän kokoinen) plootu, ei siis pullapelti. Teräslevy sitoo lämpöä ohutta peltiä enemmän. Rieska ei pala kiinni paljaan, kuumaan levyyn, vaikka sillä ei ole rasvaa, leivinpaperia tms.

- Sähköuunissa joko yllämainittu teräslevy, pitsakivi tai pullapelti jolla leivinpaperi tai muu paistoalusta.

Leipominen:

Kuivat aineet sekoitetaan kylmään maitoon, leivinjauhe pieneen jauhomäärään sekoitettuna, ettei jäisi paakuiksi.

Maitokammoiset voivat tehdä taikinan maidon sijaan veteen. Soijajauhoja kannattaa silloin lisätä hieman ja vastaavasti vähentää ohrajauhojen määrää.

Vehnäjauhot ovat mukana leipoutumisen helpottamiseksi. Niiden myötä taikinaan tulee sitkoa.

Ruisjauhot ovat lähinnä mausteena. Leipään saa erilaisen makuvivahteen, jos rukiin jättää pois (tai lisää sen määrää).

Ohraisimman maun saa pelkillä ohrajauhoilla, mutta ilman soijaa kyseessä ei ole proteiinirieska.

Jauhomäärä on sopiva, kun taikina irtoaa kulhon reunoista. Löysähköstä taikinasta tulee parempi leipä ja sitä on helpompi kaulita kuin liian kuivaa.

Taikinan annetaan turvota hetki (15 min tai kauemmin) liinan alla. Turvotus ei ole välttämätöntä, mutta se parantaa lopputulosta.

Jauhoja lisätään vielä leipomisvaiheessa pöydälle ja sipaistaan leivän pintaankin, jos (kun) leipä pyrkii liimaantumaan pöytään ja kaulimeen.

Noin nyrkin kokoinen taikinalohko puristellaan palloksi ja kaulitaan ohueksi levyksi jauhotetulla pöydällä, silikonialustalla tms.

Leipään pistellään reikiä esim. haarukalla. Reiä’t estävät kohokuorisuutta.

Leipälapio on tarpeen leivontapuuhissa. Paremman puutteessa miehenkuvan pitää tyytyä tällaiseen, ihan vaan kotitekoiseen.

Paistaminen:

- Sähköuunissa

Pitsakiven annetaan lämmitä uunin mukana, ettei se halkeilisi eli rapautuisi.

Paistolämpötila saa olla korkea (n. 275°C). Liian kuuma uuni on parempi kuin liian viileä.

Leipä asetetaan leipälapiolla pitsakivelle. Tai, ellei pitsakiveä ole käytettäissä, kuten pullat pullapellille.

Paistoaika on n. 5 min, eli kunnes leipä alkaa hiukan tummua pinnalta. Paistumista voi seurata katseella. Pienet mustumat (hiiltymätkin) kuuluvat rieskaan, varsinkin pohjan puolelle.

- Leivinuunissa

Paistetaan suoraan uunin arinalla. Uunin lämpötilan arviointi vaatii kokemusta. Ensimmäinen leipä yleensä palaa, mutta silloin kannattaa antaa lämmön hiipua hiukan ja/tai lyhentää paistoaikaa. Seuraavalla leipomiskeralla lämpötilan arviointi on helpompaa.

- Takassa

Paistetaan teräslevyllä, joka on puhdistettu (saa olla vähän ruosteinenkin, saadaan rautaisannos leipään samalla) ja huuhdeltu. Levy asetetaan uunin pohjalle kun hiillos on hiipunut, siis hyvissä ajoin ennen paistamista, että levy ehtisi lämmetä.

Maistaminen:

Rieska on parasta uunilämpimänä osittain sulaneen voin (tai muun levitteen) ja kylmän maidon kera.

Kylmänä sen päälle sopivat levitteen lisäksi esim. kinkku- makkara ja/tai juustosiivut, maksamakkara ja/tai suolakurkku, raa’at sipulirenkaat jne.

Kuten jäätelökin, on rieska hyvää kun yksin syö. Jaettu ilo on puolet vähemmän.

Mutta voi sitä nauttia joukkoruokailunakin. Toimii kummassakin. Testattu on.