Uusia juttuja ei ole tullut kirjoiteltua hetkeen. Pakastinta sensijaan olen vajentanut. Ja vanhoja ruokalajeja kokkaillut. Niiden reseptien uusintoja en ole viitsinyt raportoida.
Kalassa kävin, Prisman alealtaalla. Parin kilon kirjolohen nappasin. Sitähän ei yhdellä nälällä sulatellakaan.
Pyrstöpään graavasin. Etupään ja vajaan fileen pakastin kalakeittoaineiksi. Toisen fileen paistoin uunissa.
Uunikalaresepti on Pirkan keittokirjasta, hiukan muunnellen:
- Kirjolohifile
- Maustamatonta jugurttia, n. 1 dl
- Tilliä, n. 0,5 dl
- Ruohosipulia saman verran
- Suolaa
- Maustepippuria
- Sitruunapippuria
Panin kalan voideltuun vuokaan, nahkapuoli alas päin. Ripottelin suolaa ja pippuria myllysta muutamia kierroksia, sitruunapippuria jokusen hyppysellisen.
Tilli ja ruohosipuli ovat kesällä kuivattuja. Hakkasin silpuksi ja sekoitin jugurttiin. Seoksen levitin kalalle. Vuoan laitoin jääkaappiin odottelemaan muiden rukalajien alkuvalmistelujen ajaksi.
Kun ainekset olivat kasassa, panin kalan uuniin; 200 astetta, puolisen tuntia.
Juuresmuhennoksen resepti on kellaristani ja omasta mielikuvamakumaailmasta. Kellarissa on vielä runsaasti juureksia omaan käyttöön. Niistä valikoin nyt seuraavat,
- Hyvin pieni kyssäkaali
- Pieni lanttu
- Pari pientä purjoa
- 2 pientä punajuurta
- Puolisen tusinaa keskikokoisia porkkanoita
- Saman verran perunoita
Lisäksi 2 dl ruokakermaa, timjamia runsas ruokalusikallinen tai parikin, vähän suolaa ja nokare voita.
Juurekset pesin, kuorin ja paloittelin. Kiehutin niitä hiukan eri aikoja. Ensin kaali ja lanttu kattilaan, muutama minuutti keittämistä, sitten porkkana ja kiehutusta, seuraavana punajuuret, sitten perunat ja purjot.
Kun perunat olivat kypsiä, kaadoin keitinveden talteen eri astiaan. Lisäsin kattilaan ruokakerman, hienonnetun tijamin, suolan ja voin. Soseutin sauvasekoittimella, ja lisäsin keitinvettä, että sain muusista mieleiseni sakeaa.
Nuijalla sekoittaminen olisi toinen vaihtoehto. Koska en ollut varma, miten kaali, lanttu ja purjo muusautuvat, käytin sähkäkonetta. Sen kanssa kannatta olla pidättyväinen, ettei saa tulokseksi samanlaista liisteriä kuin kaupan "mummon"muusi.
Sienikastikkeen aineksia löytyi pakastimesta, kellarista ja kaupasta.
- Kanttarelleja runsas desilitra
- Timjamia ruokalusikallinen hienonnettena
- Rakuunaa saman verran
- Kaksi keskikokoista sipulia
- Tilkka öljjyä paistamiseen
- 2 dl ruokakermaa
- Pippuria myllystä
- Pari teelusikallista suurustetta
- Ripaus suolaa
Kastikkeen valmistusprosessi oli hyvin perinteinen: Pannu kuumaksi, sille öljyä, sitten sipuli silputtuna, kuullotus, sitten silputut (sulatetut) sienet, hiukan kuumennusta (sienistä oli häyrystetty pannulla nestettä pois ennen pakastusta), sitten ruokakerma, yrtit, pippuri, suola ja suuruste, hetki kiehutusta (virta pois levyltä, jälkilämmön verran vain) ja hetkeksi hautumaan kannen alle.
Ruokajuomana oli taas pulukkamehua.
Kuva ei ole oikein edustava. Tuo pinkki takimmaisena on muusia, jonka väri on peräisin juureksista, punajuuresta varsinkin. Maku on mainio, vaikkei kuvasta uskoisi.
Jos ravintolassa olisin tällaisen annoksen saanut, niin en olisi valittanut mausta.