Ihanneammattiini pääsin viimeinkin. Uran vaihdosta en haaveile, ainakaan pariinsataan vuoteen. Sitten harkitsen uudestaan. Kun on tästä hommasta edes vähän kokemusta.
Milläpä muulla eläköitymistä voisi paremmin juhlia kuin ruuan laittamisella. Ja leipomisella. Ja syömisellä.
Takkauunin lämmitin jo eilen. Rieskaa leivoin, 7 kpl. Hiukan vajaa litra oli maitoa, muita tykötarpeita sen suhteessa.
Ja pataruuan rustasin yön ajaksi kypsymään. Seuraavia elementtejä tungin astiaan:
Kaupasta ostettuja aineksia:
- Rypsiöljyä lyhyt loraus, padan voiteluun
- Karjalanpaistilihaa 700 g
- Tomaattimurskapurkki 0,5 l
- Ruokakermaa 2 dl
- Juustoraastetta lähes sentin kerros padan pinnalle
- Punaviinietikkaa pieni loraus
- Soijakastiketta pienempi loraus
- Hunajaa 2 - 3 rkl
- Ohraryynejä pari kourallista
- Suolaa pari teelusikallista
- Pippuria myllystä
Omalta pihalta tai lähimetsistä keräiltyjä:
Kellarista:
- Muutama porkkana
- Lanttu
- Jokunen punajuuri
- Puolenkymmentä pientä sipulia
Pakastimesta:
- Omenalohkoja, parin omenan verran
- Broccolia (parsakaalta), pari desiä
-Sokerihernettä, saman verran
- Kesäkurpitsaa, puolisen litraa
- Haaparouskua, vähän, vain mausteeksi ja kokeeksi
- Persiljaa
- Lipstikkaa
- Salviaa
- Basilikaa
- Rakuunaa
- Timjamia
Maustehyllysta:
- Korianteria
- Mustapippuria
- Suolaa 2 tl
Padan lataaminen on yksinkertainen homma. Juurekset pesin ja pilkoin, pakastamani ainekset oli esikäsitelty jo ennen jäädytystä, joten sulatin niitä jääkaapissa edellisestä illasta, yrtit silppusin keittiöveitsellä mahottoman pieniksi. Kaikki ainekset pataan ja sekoitus. Paitsi juustoraaste, joka tuli kerrokseksi pinnalle. Sitten pata uuniin, jossa se sai olla yön yli.
Ja tämän näköinen siitä tuli.
Juhla-ateriakattaukseni oli kuin minä itse; askeettinen
Taikinan joukkoon murskasin vajaan kourallisen viime kesänä kuivaamaani oreganoa. Aluksi hieroin yrttiä kourassa, ja vielä varmistin keittiöveitsellä ja leikkuulaudalla, ettei taikinaan jää yrttimausteesta tikkuja.
Noin paljoa kuin nyt tein, ei kyllä kannattaisi leipoa kerralla. Ei leipä pakastamalla parane. Kuivettuu se, varsinkin pikässä pakastuksessa. Mutta kun jälkien siivoaminen ja tiskaus on ihan yhtä iso ja vastenmielinen homma pienen kuin isommankin taikinoinnin jälkeen. Siksi harvoin ja paljon. On oma pakasteleipäkin parempaa kuin kaupan höttöleivät.
Ja samalla keittiön siivousvaivalla ja uunin lämmityksellä tein vielä pullaa omenasilmällä.
Taikinaan käytin:
1 l rasvatonta maitoa
1 pala tuorehiivaa
3 kananmunaa
2 tl suolaa
3 dl sokeria
2 dl soijajauhoja
2 dl ohrajauhoja
n. 2 kg vehnäjauhoja
n. 2 dl rypsiöljyä.
Pullan kohottaminen on opetteluttanut minua jo parikymmentä vuotta. Monta virhettä olen kokeillut. Hätäillä ei saisi, jauhoja ei saisi olla liikaa, vain sen verran, että taikina irtoaa kulhon reunoista ja alustaa pitää jaksaa pitkään vielä senkin jälkeen, kun jauhot on saatu sotkettua taikinan sekaan.
Nykyisin kohotan taikinan kolmeen , tai oikeastaan neljään kertaan:
Ensin raskina, eli löysänä vellinä. Vispilällä sekoitan muut aineet sekaan, paitsi öljyn ja suurimman osan vehnäjauhoista. Sitten, kun vispilöinti käy työlääksi ja pitäisi työntää käsi taikinaan, jätänkin tiinun liinan alle muhimaan n. puoleksi tunniksi. Hiiva ehtii kasvaa ja kehittyä rauhassa.
Toiseksi taikinana. Vaivaan loput jauhot sekaan ja lopuksi öljyn. Kun taikina näyttää ja tuntuu tasa-aineiselta, jatkan vaivausta vielä varttitunnin verran. Se vahvistaa käsivarttani, luonnettani ja taikinan sitkoa. Sitten annan sen kohota liinan alla suunnilleen kaksinkertaiseksi.
Kolmannen kerran pullina. Tämänkertaisesta taikinamäärästä tein 72 kpl pullia: 6 pellillistä eli 3 kiertoilmauunillista.
Pyörittelin pullat pyöreiksi palloiksi ja asettelin leivinpapereille liinan alle kohoamaan. Saivat olla rauhassa niin kauan kuin paistoin porkkanajästileipiä. Niitä myös 3 uunillista eli 12 leipää.
Juuri ennen paistamista lisäsin silmätäytteen. Painoin pullaan kuopan juomalasin pohjalla, voitelin reunat kananmunalla ja laitoin vajaan ruokalusikallisen täytettä kuoppaan. Täyte oli tällä kertaa syksyllä pakastimeen säilömääni omenasosetta. Sulatetun, vajaan litran pakastesoseen sekaan sotkin ruokalusikallisen perunajauhoja suurusteeksi ja hiukan enemmän kanelia mausteeksi.
Hiukan väärin arvioin menekin. Enemmän olisi pitänyt sosetta sulattaa. Mutta eipä hätää, korvikkeena käytin puolukkahyytelöä, yhdelle pullapellilliselle.
Ja neljännen kerran pullat kohosivat sitten uunissa paistuessaan.
Tämän näköisiksi.
Huomenna vien maistiaisia poikani perheelle. Minua odottaa siellä luottamustehtävä. Leikimme Prinsessan ( pian 3 v.) kanssa kaksistaan sen aikaa, kun vanhempansa käyvät neuvolassa.
Kauan ja hartaasti olen odottanut eläkeikää ja sen suomaa vapautta. Enkä ollenkaan turhaan. Kyllä tämä on mukavaa.
