Nyt, kun hän oli käymässä luonani, taannuimme keskiaikaan minun kotonani. Poikani perheineen oli myös mukana aikamatkalla.
Minä en paljoakaan osallistunut pöydän herkkujen valmistukseen, joten en niistä osaa juurikaan kertoa. Ennakkoon kävin kaupassa, tarkan listauksen mukaan. Kellaristani löytyi jotain. Apupoikana olin hiukan. Tarkempaa tietoa pöydän antimista löytyy varmaan pääkokin blogista.
Mutta joitain juttuja kuvista kerron kuitenkin.
Lautasina on mallasleivän puolikkaat. Niille lastasimme annoksemme ja söimme sormin. Mieluummin oikealla kädellä. Ja lopuksi söimme tietysti lautaset, jotka olivatkin mehevät ja täyttävät loppueväät.
Pöydän ihan vasemmassa reunassa on lisää mallasleipää ja ohrarieskaa.
Seuraavana, etualalla, on valmiina ostettu hirvimakkara ja savustettu sian potka. Niiden takana kotitekoista makkaraa. Sitä valmistimme; pursotimme luonnonsuoleen ja keittelimme; jo edsellisiltana.
Seuraavana on valkoviinissä keitettyjä vaaleita papuja. Ja uunissa yön yli kypsyneitä juureksia. Ruokaryyppy on virolainen, ruokaviini Alkosta, mutta kotona maustettu.
Maksapate ja voi ovat valmistuotteita. Kotijuuston teetin lapsityövomalla (kohta 30 v, mutta silti lapseni) ennakkoon. Sen edessä ruskeita, keitettyjä papuja.
Viinimarjahillokkeen toi pääkokki tullessaan kotoaan. Minun hillokellaristani löytyi mustaherukkahyytelöä.
Ruukussa on kraanavettä ja karahvissa kotikaljaa. Se on paitsi hyvän makuista, myös välttämätöntä. Lautasten raaka-aineeksi tarvitaan mallasta.
Ja ihan oikeassa takareunassa on vielä savukalaa, lohta ja siikaa.
Aterian ajoitimme suvun nuorimmaisen (1,5 v) päiväunien jälkeiseen eläömänvaiheeseen.
Aterian jälkeen, illemmalla, joimme vielä glögit ja kahvit.
Mutta ei tämä tällainen ihan tavallista nykyaikaakaan ole.
Joustoa sallitaan. Niin tehdään myös meikäläisissä etnisissä ravintoloissa.
