Hyytelöaineina tarvitaan vain puolukkaa, sokeria ja vettä. Alla näkyvät omenat ovat kuvassa ihan vain muuten vain. Yhteys hyytelön tekoon on ainoastaan ajallinen. Sattuivat samaan kuvaan, omena-aikaan, ja erillistä kuvaa puolukoista en tullut ottaneeksi.
Puolukoiden pitää olla osittain raakoja, jotta niissä on hyytymisainetta, pektiiniä. Se hajoaa kypsissä marjoissa, muistaakseni hedelmäsokeriksi. Faktat tietysti pitäisi tarkistaa ennen kirjoitamista. Muta netissähän kuuluu olla huhupuheita, ennakkoluuloja ja muuta sellaista epätotta asiattomuutta. Tämä nyt liene sitä, tai sitten, sattumalta, ihan oikeaa asiaa. Enpä tiedä.
Puoliraakoja puolukoita oli pari ämpärillistä. Keittoprosessissa ne hupenivat niin paljon, että siivilöity mehu mahtui yhteen 10 litran kattilaan.
Marjoja ei tarvitse siivota kovin huolella, sillä kuoret ja roskat siivilöidään hyytelöstä pois. Kuorijäte ei ole ihmisravinnoksi kovinkaan maukasta. Jopa miehenkuvaltakin se joutaa tunkiolle.
Puolukat keitin kahdessa erässä. Vesitilkka, juomalasillinen tai hiukan enemmän, helpottaa keittymisen aloitusta. Varsinkin alkuvaiheessa kannattaa hämmentää ahkerasti, siis lähes koko ajan, sillä kuivat marjat palavat herkästi pohjaan. Kun marjat mehustuvat, eli halkeilevat, ne sekoittuvat itsekseenkin kattilassa ja alimmaiset eivät pääse niin pahoin ylikuumenemaan.
Marjat saavat kiehahtaa muutaman minuutin, niin mehu irtoaa mössöstä tarkemmin.
Keitetty mössö siivilöidään. Käytin paremman puutteessa ihan tavallista keittiösiivilää. sen kuvakin löytyy jostain toisaalta tästä blogista, mutta enpä viitsi tähän sitä hakea. Kuorijäte kompostoidaan, jos koposti on kotosalla. Tai viedään biojätteeseen.
Mehun sekaan kuuluu lisätä runsaasti sokeria, jos käytää tavallista taloussokeria. Minä käytin sitä. Hillosokeria käytettäessä voisi pärjätä vähän vähemmällä, enpä tiedä kun en ole kokeillut.
Taloussokeria pitää olla suunnilleen yhtä paljon kuin mehua, siis kiloissa. Eräänä vuonna yritin tehdä terveellisempää, vähemmän hiilihydraattista hyytelöä vain reilula puolella sokerikilomäärällä mehuun nähden. Sain tulokseksi puolukkamehua.
Mehun kiehautin, että sokeri varmemmin sekoittuisi. Lisäksi kuuma mehu tappaa säilykepurkissa mahdollisesti lymyäviä homesieni-itiöitä tehokkaammin kuin haalea neste.
Iso oli vaiva, vähän saalista. Ensin puolukoiden poiminen, kotiin kuskaus, keittely ja purkitus. Vaiva kannattaa vain harrastusmielessä. Makean nälän saisi helpommin tyydytetyksi vaikka patukoilla.
Harrastelija saa makean suun lisäksi muutakin mielihyvää: luontoelämyksiä, itse tekemisen iloa ja hyvällä tuurilla onnistumisen elämyksen.
