maanantai 16. tammikuuta 2012

Kala-kaalikeitto

Minullako pakkomielle?
Ruokalajiniko pitää olla ihan omituisia?
No ei, nej njet. Tavallisimmista, tai vanhojen toisinnoista en vain viitsi aina kirjoitella.

Kävin löytö-toivioretkellä kellarissani. Kyssäkaalini alkavat kohta olla finaalissa. Lisäksi pakastimessa on taannoiset lohenjämät, jotka myös pitäisi jotenkin tuhota lähiaikoina, tai ainakin pikimmiten. Näistä siis juontuu keittoni runko.
Kellarista keräilin vähän muitakin juureksia mausteeksi ja kattilan täytteeksi. Tällaisia aineksia siis:

Isohko kyssäkaali
Pienehkö lanttu
Parikymmentä pientä tai keskisuurta  porkkanaa
Puolenkymmentä keskikokoista perunaa
Kaksi purjoa
Neljä pienehköä sipulia
Lohen jämät
Suolaa pari teelusikallista
Ruokakermaa, 4 dl
Pakasterakuunaa, n. ruokalusikallinen, leikkuulaudalla silputtuna
Kuivattua tilli, olisko puoli desiä ollut, silppuna sekin
Pippuria, kymmenkunta kierrosta myllystä

Lohen sulatin jääkaapissa. Irrotin pään, nahan ja selkärangan. Runsas puolikas file jäi varsinaista keittolihaa, jonka kuutioin odottamaan vuoroaan.
Perkuutähteitä keittelin runsaassa litrassa suolattua vettä vajaan tunnin. Yritin pitää lämmön sen verran pienellä, ettei se ihan kiehu, poreilee vain. Liemestä ongin pään, nahan ja luut ylös, niistä kaavin isoimmat lihat keittoon palautettavaksi.

Kyssäkaalin kuorin ja pilkoin hyvin pieneksi silpuksi. Tähän aikaan vuodesta se on jo kovettunut puumaiseksi, joten isojen lohkojen pureksiminen ei tunnu miellyttävältä (kokeillut olen), maku sensijaan ei ole vielä pahentunut.
Lantun silppusin myös pieneksi mujuksi, mutta siksi, että varaamani pieni määrä sekoittuiisi paremmin ja tasaisemmin. Yhteensä näistä tuli runsas litra silppua. Laitoin nämä ensimmäisenä kiehumaan  kalaliemeen.

Porkkanat kuutioin, niitä tuli saman verran. Ja mukaan kiehumaan.
Sieuraavaksi pienin purjon ja sipulin ja joukkoon kypsymään.
Sitten kuorin perunat, paloittelin ja eiku joukkoon kypsymään.
Seuraavana kalat.
Sitten kerma.
Ja lopuksi yrtit ja mausteet.
Sitten hetki kiehuntaa ja haudutusta

Keittely, pilkkominen ja lisäily kesti sen verran kauan, että ensimmäiset juurekset ehtivät kiehua varmaan kolme varttia, viimeiset yrtit ehkä kymmenen  minuuttia. Haudutus vei vajaan puoli tuntia, ennenkuin välineet olivat pesukoneessa ja pöytä pyyhitty.
Keittoa tuli ehkä kolmisen litraa. Koe-eräkseni toavallista vähäisempi määrä siis.

Sitten vain kuva tuotoksesta ja syömään.
Taas kerran yllätyin iloisesti. Vieläkään en luota keittotaitooni niin paljoa, että pettymykseen ei tarvitsisi varautua.
Hyvä näin, että onnistui. Syötävää on taas muutamaksi päiväksi.