Samalla, ryhtymisen vaikeuden vaivan voitettuani, leivoin vähän muutakin. Proteiinirieskaa paistoin takassa.
Pullapiiraita ja jästileipää paistelin sähköuunissa. Pienen takkani lämpö ei olisi näihin kaikkiin riittänyt. Sähköuunin termostaatti on muutenkin tarkempi ja lämpö vakaampi.
Mokkapaloissa yritin seurata melko tarkasti Kotikokin reseptiä, paitsi kaksinkertaisena, kaksi pellillistä. Olisi pitänyt seurata ohjetta tarkemmin.
Koska kuorrute tässäkin leivonnaisessa, kuten useimmissa, on parhaan makuinen osa herkkua, yritin tehdä sitä vielä paljoakin enemmän, makunautinnon maksimoidakseni. Kahvia taisi lorahtaa vieläkin enemmän, joten paksulti löysää kuorrutetta tuli. Mutta ei se sitten kovettunut.
Tuossa pellillä piiraat näyttävät vielä ihan hyviltä, mutta paloittelua ne eivät kestäneet. Kovettumatonta kuorrutetta valui pellille ja tuhri palatkin ympäri ämpäri. Siitä huolimatta, maku oli oikea, ulkonäkö ei.
Ja kyllä on kuorrutus hyvää leivinpaperilta lusikalla nauttienkin.
Mokapalojen teossa testasin uuden apurini, monitoimikoneen, ensimmäisen kerran. Hyvä peli. Vatkaa munaa tehokkaasti. Eikä tule kramppi ranteeseen, niinkuin ennen käsin veivatessani. Ihan omia aikojaan saattoi jättää työskentelemään, ja kohta oli muna ihan kova.
Leivoin nuo kuvan syötävät eilen illalla. Takkaan jäi sopiva lämpö uunipuuroa varten, aamupalaksi. Ruis-kaura-puolukkapuuroa olen testaillut koekeittiössäni. Minun makuuni sopii tällainen yksinkertainen resepti:
1/2 dl ruishiutaleita
1/2 dl kaurahiutaleita (mielellään ei pika-)
4 rkl puolukkasurvosta
4 tl sokeria
(suolaa)
2,5 dl vettä
Sokeria minun kokkauksissa on yleensä reilusti, niin nytkin. Suolaa en tässä sitten käyttänyt ollenkaan. Kaikkeen ihminen tottuukin.
Aineet kannattaa sekoittaa kuppiin turpoamaan jo hiukan ennen uunitusta, jotta hiutaleet ehtivät turvota ja sokeri hiukan sulaa. Sekoitus sitten ennen uuniin laittamista estää sokerin jäämisen pohjalle.
Uunikulhona minulla on tuollainen pyöreämuotoinen keraaminen kuppi. Ensimmäinen, kulmikkaampiprofiilinen, ei kestänyt puu-uunin kuumuutta, vaan halkesi.
Kantena on (maksalaatikon) tyhjä alumiinivuoka kätevä. Sen kun pesee ja taivuttaa reunoja kupin muotoon, niin hyvin se pysyy paikallaan, estää ylenpalttista nesteen haihtumista ja puuron kuortumista.
Uunin lämpötilaa en tiedä, mutta arvaan. Noin sata astetta saattaa olla aluksi. Aamua kohti lämpö tietysti laskee. Illalla ennen petiin menoa työnnän kupin uuniin.Uuni kannattaa siis lämmittää jo hyvissä ajoin ennen maate menoa. Tai jos ei ehdi, niin suuluukun voi jättää raolleen. Sen lähellä on vähän viileämpää.
Paistamislämmön löytää vain kokeilemalla. Kannattaa kokeilla, jos takan omistaa ja sitä lämmittää. Uunipuuro on maultaan mikropuuroa paljon, paljon, paljon parempaa.
Kertaakaan ei ole puuroni jäänyt syömättä. Jos uuni on liian kylmä eikä paistos kypsene, sen voi lämmittää mikrossa. Pohjaan en ole koskaan polttanut uunivuoka- tai pataruokaa. Pinnasta puuro on joskus ylikypsynyt, mutta minusta se on silloin oikeastaan vielä paremman makuista. Vähän kuin jälkiuunilepämäinen suutuuntuma. Kulhon reunaan kiinni palanut kuori irtoaa helposti vedella liotelen, jo muutamassa tunnissa.
Yleiskoneen hankinnassa hötkyilin. Ennen joulua ostaessani sen hinta oli 199 €. Kohta joulun jälkeen hinta oli samassa kaupassa, tarjouksessa vain 185 €. Taas minulle kävi näin.
Vuonna 1982 ostin halpahallista kellosepän pienoismeisselisarjan hintaan 6 mk. Seuraavalla viikolla se oli tarjouksessa 5 mk.
Vieläkin harmittaa. Kyllä minä niin mieleni pahoitin..
