sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Nieriäwokki

Taka-Pajulampiset kävivät viikonlopulla. Vietimme perhejuhlia, 157-vuotis syntymäpäiviäni. Lukuun sisältyy oman ikäni lisäksi molempien lasteni ja ainoan vävyni tähänastiset elinvuodet. Lisäksi meillä oli yhdet nimipäivät. Ja me kaikki, myös miniäni, olimme lisäksi ystävänpäiväsankarin roolissa. Kaikki nämä juhlapäivät sattuivat kahden viikon sisälle.
Syöpöttelyä juhlintamme oli pääasiassa.
Lauantain aterian valmisti tyttäreni, Taka-Pajulampiska. Pizzaa ym. Hyvää oli.

Tänään, sunnuntaina, jatkoimme jouhlasyöminkejä kolmistaan. Poikani perheineen lähti eilen alkuillasta kotiin, pienen lapsen ehdoilla kun elävät. Se on oikein.


Sanotaan, että huono ruoka tulee, kun on useampi kokki. Ei pidä perää. Nopean mutta herkullisen sapuskan saimme aikaseksi tällaisista aineista:

Savustettu nieriä
Pussillinen  (arviolta vajaa litra) pakastevihanneksia
Yrttejä pakastimesta: rakuunaa, basilikaa, timjamia, salviaa, rosmariinia, oreganoa
Suolaa
Valkopippuria
Vaaleaa maissisuurustetta
Balsamicokastiketta
Oliiviöljyä
Päälle rukolasalaattia

Pussissa sattui olemaan syksyllä pakastamaani  brokkolia (parsakaalta), sokeriherneitä ja kesäkurpitsaa. Ne laitoimme pannulle, heti oliiviöljyn jälkeen.Valmista balsamicokastiketta roiskaistiin joukkoon.
Vihannekset vettyvät (solurakenne hajoaa) pakastuksessa sen verran, että sakeutimme sapuskaa suurusteella.
Seuraavaksi pannuun pantiiin perattu kala. Sitten suola, perään pippuri, ja yrtit. Viimemainitut silppusin pieniksi, silppua oli parisen ruokalusikallista kaikkineen, sunnilleen saman verran kutakin lajia.
Viimeiseksi rukola (eilisillan tähteet) päälle, hetki haudutusta kannnen alla ja ruoka oli syömistä vaille valmista. Aikaa meni jotain vartin verran.

Wokin maku oli ukonäköä parempi. Oikea järjestys, minun mielestäni. Määrä oli kolmelle syöjälle juuri sopiva.

Hetken sulattelun jälkeen pystyimme juomaan jälkiruokakahvit eilisen juhlakakun kera.