Omena-rahkatorttu

Rahkasta tykkään. Samoin monenlaisesta makeasta. Omena-aikaan piirakkaa passaa paistaa. Puista tippuu tarreainetta. Ja kaupasta saa loput.

Nyt noudatin Pirkan keittokirjan ohjetta lähes tarkalleen:

omena-rahkatorttu

Pieniä muutoksia tietysti tein:
Koe-eräni on yleensä reilun kokoinen. Jos koe sattuu  onnistumaan, on mukava syödä itsensä ähkyyn. Siksi tein tupla-annoksen, ihan kaiken varalta.
Koska annos oli isohko, paistoin sen uunipellillä. Pystyn paistamaan piiraan kerralla. Ja säästyn vuoan voitelulta kun käytän leivinpaperia.
Omenaa minulla on sen verran paljon, että ladoin siivuja kaksi kerrosta päällekkäin.
Sitruunaa ei sattunut olemaan kaapissa, joten kuoriraasteen jätin piiraasta pois.

Hyvää oli piirakka, onneksi tuli tehtyä iso annos.

Miniälle vein iltasella ämpärillisen omenia, sosetta aikoo keittää niistä. Pojan perheen kanssa maistelimme iltakahveilla tätä torttua ja vertailimme sitä miniän tekemään uunilämpöiseen toskatorttuun. En häpeä ollenkaan tunnustaa, että parempaa se uunilämmin oli. Voitto ei mennnyt miniälle pelkästään lämpötilan vuoksi. Maku ratkaisi.
Mutta kelpasi oma tekeleenikin kaikille. Myös pikku prinsessalle, 1 v.

Omena-kesäkurpitsa-pihlajanmarjasose

Vaikka kesä ei ollutkaan paras mahdollinen säiden tai maanviljelyn puolesta, pihlajat siitä näyttävät nauttineen. Marjoja on paljon.
Pojantyttäreni, 1v, on oikein innostunut niistä. Kerää kippoon ja sillointällöin suuhunsa. On lapsella omintakeinen maku.
Siitä sain ajatuksen tähän sekoitteeseen. Jos Hän vaikka tykkäisi. Kohta tyrkytän, kunhan pääsen käymään heillä.
Marjoja on siis paljon. Kypsiltä maistuvat. Kohta räkätit hyökkäävät.

Samoin omenaa, runsas sato. Ihan ylikypsiä eivät vielä ole, mutta osa tippuu jo puusta. Hyötykäyttöön siis.

Kesäkurpitsa kasvaa myös, vaivaksi asti. Viime kesänä sekoitin sitä yhteen sosekokeiluuni, omena-kurpitsa-raparperisoseeseen.

Tällaisia määriä sattui nyt kattilaan:
Pihlajanmarjoja n 1,5 l  eli 0,6 kg
Omenia pilkottuna ja putsattuna n. 7 l  eli 3 kg
Kurpitsaa, kuorittu, siemensisus poistettu ja pilkottu, n. 3 l  eli 1,5 kg
Vettä n. 0,5 l
Sokeria n. 0,7 kg

Aluksi keitin pihlajanmarjoja n. 5 min. Huoleni oli, että kokonainen marja maistuisi soseessa happamalta. Siksi yritin varmistaa, että marjat soseutuisvat täysin.
Omenapalat lisäsin seuraavaksi. Hämmensin keitosta lähes koko ajan. Vaikka vettä onkin pohjalla, keitos palaa helposti pohjaan. Kun omenapalat alkoivat pehmetä, ehkä vartin kuluttua, lisäsin kurpitsat. Ne ovat omenaa pehmeämpiä ja vetisempiä joten ne kypsyvät nopeammin.
Keittelin ja hämmensi, kunnes palat olivat pehmeitä. Kokeilin hämmennyslusikalla kattilan reunaa vasten. Runsaan varttitunnin keittelin, muistelisin.
Lopuksi lisäsin sokerin , sekoitin, katkaisin hellasta virran ja jätin keitoksen hetkeksi hautumaan. Maistelin sokerimäärää, lopputulos oli tuo yllämainittu. Ei ole kovin makea.
Soseutin biomassan sauvasekoittimella ja purkitin.

Aamulla testasin sosetta kaurapuuron päällä. Hyvää on. Pihlajanmarja maistuu voimakkaasti pelkkää sosetta raakana maistettaessa, mutta puuroon lantattuna ei ollenkaan liiaksi. Maito laimentanee myös hapanta makua. Vaihteeksi oikein hyvä sose.
Mutta muitakin omenasoseversioita talven varalle tarvitsen. Ihan vaihtelun vuoksi.

Kaurapuuroni on hyvin yksinkertainen, kuten keittäjänsä: 1 dl pikakaurahiutaleita, 2 dl vettä ja mikroon. Aluksi 2 min täydellä teholla, pieni tauko ja sekoitus ja vielä 1 min.
Suolaa en käytä puurossani. Tottuu siihen.

Aamukahvin kanssa maisteilin soseella voideltua leipää. Hyvin käy sekin. Vaihteeksi.

Koskenlaskijan pata

Ruots. Forskarens Spader (vai onkohan?). Ja onko suom. pata, ruutu vai ehkä wokki?

Taka-Pajulappiska pyörähti taas vanhan isänsä luona. Nälän alkavassa koitossa pyörähdimme puutarhakävelyllä ja syynäilimme jääkaapin sisältöä. Kaupassa emme viitsineet pyörähtää. Kasasimme eineemme kotitarpeista.

Jää- ja ruokakaapista löytyi:
Puoli pakettia ryynimakkaraa
Paketti grilliakkaraa
Pakkaus Koskenlaskija juustoa
2 dl ruokakermaa
Rypsiöljyä (paistamiseen)
n. 1/2 dl sinappia
Pippuria

Puutarhasta löytyi:
Iso kesäkurpitsa
Purjo
4 kpl sipulia
Pieni parsakaalen kukinnon nuppukimppu
5 kpl puusta pudonneita omenia

Kasvit pesimme, paloittelimme ja kasasimme samaan astiaan. Paitsi sipulit. Kurpitsaa kasassa oli eniten, runsas 2 litraa.
 
Nuotiolla kokkailimme muurikalla. Aluksi paistoimme makkarat ja kuulotimme sipulit, siirsimme ne isoon kokoamisastiaan. Loput kasvikset paistoimme seuraavana, kahdessa erässä. Kerralla eivät mahtuneet muurikalle, kokeilimme kyllä.
Kun kasvit näyttivät kypsiltä, lisäsimme pannulle juuston paloiteltuna ja sinapin. Kun juusto oli sulanut, sekoitimme mössöt kokamisastiassa tasaiseksi massaksi. Ja sitten sömään.

 

Salaatti on pihasta, ihan vain peruslehtisalaattia. Wokin koristeena on persiljaa. Rieska on myös muurikalla paistettua, pari päivää vanhaa. Kyytipoikana on kraanavettä.

Taas kerran totesimme, että jämistä saa parhaat sapuskat. Maukkaimmat, mutta myös eettisimmät. Ei mene hyvät jämäaineet hukkaan tai tunkiolle. Vaan hyödyksi: kasvattamaan vyötärömakkaroita.