Pojantyttäreni, 1v, on oikein innostunut niistä. Kerää kippoon ja sillointällöin suuhunsa. On lapsella omintakeinen maku.
Siitä sain ajatuksen tähän sekoitteeseen. Jos Hän vaikka tykkäisi. Kohta tyrkytän, kunhan pääsen käymään heillä.
Marjoja on siis paljon. Kypsiltä maistuvat. Kohta räkätit hyökkäävät.
Samoin omenaa, runsas sato. Ihan ylikypsiä eivät vielä ole, mutta osa tippuu jo puusta. Hyötykäyttöön siis.
Kesäkurpitsa kasvaa myös, vaivaksi asti. Viime kesänä sekoitin sitä yhteen sosekokeiluuni, omena-kurpitsa-raparperisoseeseen.
Tällaisia määriä sattui nyt kattilaan:
Pihlajanmarjoja n 1,5 l eli 0,6 kg
Omenia pilkottuna ja putsattuna n. 7 l eli 3 kg
Kurpitsaa, kuorittu, siemensisus poistettu ja pilkottu, n. 3 l eli 1,5 kg
Vettä n. 0,5 l
Sokeria n. 0,7 kg
Aluksi keitin pihlajanmarjoja n. 5 min. Huoleni oli, että kokonainen marja maistuisi soseessa happamalta. Siksi yritin varmistaa, että marjat soseutuisvat täysin.
Omenapalat lisäsin seuraavaksi. Hämmensin keitosta lähes koko ajan. Vaikka vettä onkin pohjalla, keitos palaa helposti pohjaan. Kun omenapalat alkoivat pehmetä, ehkä vartin kuluttua, lisäsin kurpitsat. Ne ovat omenaa pehmeämpiä ja vetisempiä joten ne kypsyvät nopeammin.
Keittelin ja hämmensi, kunnes palat olivat pehmeitä. Kokeilin hämmennyslusikalla kattilan reunaa vasten. Runsaan varttitunnin keittelin, muistelisin.
Lopuksi lisäsin sokerin , sekoitin, katkaisin hellasta virran ja jätin keitoksen hetkeksi hautumaan. Maistelin sokerimäärää, lopputulos oli tuo yllämainittu. Ei ole kovin makea.
Soseutin biomassan sauvasekoittimella ja purkitin.
Aamulla testasin sosetta kaurapuuron päällä. Hyvää on. Pihlajanmarja maistuu voimakkaasti pelkkää sosetta raakana maistettaessa, mutta puuroon lantattuna ei ollenkaan liiaksi. Maito laimentanee myös hapanta makua. Vaihteeksi oikein hyvä sose.
Mutta muitakin omenasoseversioita talven varalle tarvitsen. Ihan vaihtelun vuoksi.
Suolaa en käytä puurossani. Tottuu siihen.
Aamukahvin kanssa maisteilin soseella voideltua leipää. Hyvin käy sekin. Vaihteeksi.
