Makkara-juuresmuhennos

Sesonkiruokaa. Nyt on makkarasesonki. Ostin vierasvaraksi parit grillimakkarat. Kun vieraat eivät päässeetkään, pakastin makkarat. Eivät ne siellä parane, säilyvät kyllä aikansa.
Juuressesonkiaika on myös nyt. Eiät nekään kellarissa parane. Parempi syödä niitä pois siihen tahtiin kun maistuvat, ja viitsin valmistaa.

Juureskeitto on varsin vapaamielinen mössö. Melkein mikä tahansa syömäkelpoinen kasvis käy raaka-aineeksi. Voimakasmakuisia, yrttejä yms. käytetään tietysti maltilla. Nyt tulitällaisia aineksia käytettyä:

2 l vettä
2 pakettia grillimakkaraa
n. 2 l porkkanasuikaleita
n. 0.5 l lanttusuikaleita
n. 0.25 l punajuurisuikaleita
n. 0.25 l naurissuikaleita
n. 0.25 l  purjosilppua
n 1 l  lehtikaalisilppua
Yrttejä; persiljaa, salviaa, rakuunaa, basilikaa, timjamia, lipstikkaa
Mausteita; pippuria, korianteria

Keittely menee kuten yleensä: aluksi kattilaan pannaan sitkeimmät juurekset kuten porkkana ja lanttu, sitten muut juureksert, pehmeämmät kasvikset, makkara, mausteet ja yrtit.
Kiehutusaika porkkanoille runsas puoli tuntia. Lopuksi haudutusta kuumalla liedellä toinen mokoma ja syömään.

Mukana on vain eilistä porkkanaleipää ja maitoa. Askeettista, eikö vain.

Porkkanaleipä

Porkkana  kasvoi hyvin. Jokainen yksilö ei tosin kasvanut muotovalioksi. Oli myös monihaaraisia, keskenkasvuisiksi jääneitä ja halkeilleita.
Lihakauppias jauhaa huonomman näköiset lihat jauhelihaksi. Kriittiselleki kuluttajalle ne menevät siinä muodossa täydestä. Samalla menetelmällä huijasin itseäni porkkanapoloisten suhteen. Leivonnaisten joukkoon pesin, putsasin ja jauhoin epäesteettisiä juuresyksilöitä.

Porkkanasämpylöitä olen kuullut kehuttavan. En muista maistaneeni. Siksi niitä täytyi tehdä. Reseptin löysin netistä, muistaakseni Kotikokin sivuilta. Mutta koska koe-eräni ovat aina erikoiskokoisia, suurensin löytämäni ohjjeen triplaksi. Hiukan jouduin myös soveltamaan. Tällainen siitä tuli:

1.5 l vettä
2 pussia kuivahiivaa
2 tl suolaa
1.5 dl siirappia
3 dl rypsiöljyä
1.5 l lihamyllylllä jauhettua porkkanaa
2 kg sämpyläjuhoja
n. 1 kg hiivaleipäjauhoja
n. 1 kg vehnäjauhoja.

Porkkanaa yriti ensin raastaa monitoimikoneellani. Ei luonnistanut. Porkkanat olivat niin pientä silppua, että vain osa meni raastinterän läpi. Jämäpalat jäivät pyörimään terän päälle, syöttösuppilotason ja terälevyn väliin. Tuskaannuin ja vaihdoin raastimen lihamyllyyn. Se toimi moitteetta.
Toinen takaisku tuli jauhovarannoissani. Sämpyläjauhoja oli kaapissani vain vaivainen kahden kilon pussi. Korvasin puutteen hiivaleipä- ja vehnäjauhoilla.

Leipomisessa ei ole mitään erikoista.
Veden lämmitin kättä lämpimämmäksi. Kuivahiiva kestää ainakin 40 astetta.
Hiivan herätin vesitilkassa. Otin lämmintä vettä juomalasiin, sekoitin hiivajauheen siihen ja lisäsin ravinteeksi teelusikallisen sokeria. Kun lasin sisältö kuplii ja pyrkii ulos lasista, olen varma, että hiiva on toimivaa.
Sekoitin hiivan, suolan, siirapin, öljyn ja porkkanan isossa (10 l) astiassa vispilällä veden sekaan.
Jauhoja lisäsin vähitellen ja sekoitin vispilällä. Kun vispaus kävi työlääksi vaihdoin työkaluksi nyrkkini. Vaivasin jauhoja taikinaan "sopivan" paljon. Kun taikina alkaa irroya kulhon reunasta, on taikina tarpeeksi sakeaa. Liian jäykkä kohoaa huonosti..
Kohotuspaikkana sähköuuni on mainio. Laitan liinan kulhon päälle, taikinan uuniin ja uunin pienimmälle löytyvälle lämmölle ja kiertoilmamoodille. Kun taikina on paisunut kaksinkertaiseen tilavuuteen voi alkaa laepomisen.
Jauhoja levitin pöydälle, taikinan kumosin jauhoille ja jaoin sopivan kokoisiin osiin. Olisin voinut tehdä sämpylöitäkin mutta en viitsinyt.  Tein leipiä. 8 kpl.  Siis 4 pellillistä. 2 uunillista.
Annoin leipien kohota tunnin verran, sillä kohotusaikana paistoin pari pellillistä porkkanakakkua.
Leivät sivelin kananmunalla ja paistoin 225 asteessa n. 20 minuuttia, siis sopivan ruskeiksi.

Tuo porkkanakakku on muuten linkin ohjeen mukainen, mutta kesäkurpitsaraasteen korvasin porkkanalla.
Ja annos on tietysti triplakokoinen. Siitä tulee sopivasti kaksi syvää uunipellillistä. Pellit on helppo leivinpaperittaa. Säästyn uunivuoan voitelulta ja pesulta.

Maistelin leipää kolmella eri tavalla: pelkältään, levitteellä ja levitteellä + juustolla.

Leipä ja levite oli parasta.

Santiskupilla söin sitten leipää ja kakkua.

Porkkanaa ja muuta pihasatoa

Kesä oli erikoisen sateinen ja kolea. Jotkut kasvit pitivät siitä, useimmat eivät.

Kesäkurpitsa näytti alkukesällä voivan hyvin. Useita kunnon kokoisia pötkylöitä sainkin syödäkseni, mutta syksymmällä sato ehtyi. Kukinta hiipui, pölyttäjiä ei varmaan lentänyt tarpeeksi. Ja hedelmöittyneitä alkuja mätäni keskenkasvuisina.
Avomaan kurkun kävi vielä huonommin. Ihan muutamia kasvoi syöntikokoisiksi, alkukesällä. Hyviä ne kyllä olivat tuoreena. Säilöttävää en saanut.
Perunaa en paljoa istuttanutkaan. Maalta söin suuren osan. Rutto iski jo elokuussa. Niitin varret. Amputaatio hidastaa taudin etenemistä. Ämpärillisen kannoin kellariin. Vähän enemmän kuin simenperunani. Mutta enpä paljoa parempaa odottanutkaa; uusia perunoita vain. Rutto on asettunut asumaan kasvimaalleni. Sadekesä aikaisti sitä.
Sipulit jäivät pieniksi. Koleus ja valon puute varmaan.
Purjolle kävi samoin
Tomaattia tuli niukasti ja ne muutamatkin jäivät vihreiksi. Kypsyminen vaatisi n. 15 astetta lämmintä Ei ollut loppukesällä. Kypsyttelin niitä keittiön pöydälle. Hyviähän ne olivat niinkin, hiukan sitkeitä kuitenkin, kitukasvuiset.

Sokeriherne kasvoi hyvin vartta, palkoja yllättävän huonosti.
Broccolia tuli riittävästi. Nuppuryppäät, ne syötävät möhkäleet, jäivät kyllä pieniksi. Mutta onneksi istutin taimia riittävästi.
Lehtikaali oli uusi, erittäin positiivinen kokeilu. Kasvoi hyvin maistui hyvälle, vähän kukkakaalille, ei kerännyt tauteja eikä tuholaisia. Ja muun hyvän lisäksi se kestää pakkastakin. Hangesta, ensilumen alta, olen sitä pöytään hakenut. Vieläkin ovat ihan vihreitä ja hyviä.
Salaatit, tilli, pinaatti ja persilja kasvoivat normaalisti.

Monivuotisista yrteistä rakuuna, oregano ja minttu kasvoivat vähän huonommin kuin lämpiminä kesinä, mutta kuitenkin riittävästi minun tarpeisiini.
Yksivuotisista kävi samoin salvialle, basilikalle ja timjamille.
Huonommin pärjäsivät rosmariini ja korianteri. Rosmariini jäi pieneksi, oreganon siemenet eivät ehtineet tuleentua kunnolla. Kuivatin niitä uunin päällä osittain vihreinä. On niissä makua, mutta osa niistä kuivui vain pelkiksi kuoriksi.

Juurekset oli tarkoitus nyppiä maasta vasta sitten kun maa kuivahtaa sateiden välissä. Ei kuivahtanut. Ei tullut väliä. Kiireellä vedin ne ylös ennen ennustettuja pakkasia. Varret katkoin ja huuhtelin enimmät liejut saavissa vanhalla tiskiharjalla. Näinhän ei perinteisesti tehdä. Muutaman päivän ilmakuivatuksen jälkeen juurekset yleensä viedään kellariin. Jotkut hautaavat ne sahanpuruihin tai kuivaan hiekkaan. Jotkut panevat ne vain laariin tai laatikkoon. Tämä esipesu oli pakon sanelema kokeilu. Mutanaamiossa ne tuskin olisivat säilyneet kellarissa senkään vertaa kuin huuhdottuina. Sahanpurua tai hiekkaa ei minulla tähän hätään ollut.
Kokeeksi säilöin juurekset sanomalehtiin. Kuivien lehtien luuliusi korvaavan kuivan hiekan. Keskisuomalainen on todella kuiva lehti.
Porkkana kasvoi hyvin, paremmin kiin koskaan. Leinee vesikasveien sukua. Vaikkapa riisin. Kymmenisen ämpärillistä sitä tuli, kesäsyömisten lisaäksi.

Harvahkon kerroksen levitin perunalaatikkoon, sanomalehti väliin ja uusi kerros.

Lantulle kokeilin samaa säilöntämenetelmää. Vieressä porkkanalaatikossa on ylimpänä keltaista lajiketta.

Värvaihtoehtoina oli myös valkoista ja tumman oranssia, lähes mustaa. Päälimmäiseksi juuresten ylle levitin sanomalehden estämään turhan nopeaa haihtumista.
Perunaa tuli säilköön vain ämpärillinen, naurista ja punajuurta ei puoltakaan.
Toukat vaivasi taas naurista. Punajuuri jäi kovasti pieneksi. Lukumäärää oli kyllä riittävästi.

Näillä olisi pärjättävä alkuun. Ja kaupastahan saa täydennystä. Muutakin kuin kasviksia. Ihminen on evouutioitunut sekaravinnon syöjäksi.
Syön sekaravintoa. Yritän siis todistella olevaniu ihminen.
Vaikka joku voisi väittää siankin syövän ihan sekona.