Perintötalikko

Tai oikeastaan, taikko omalla murteellani.

Ergonomia on Suomessa pitemmällä koin etelän maissa, Saksassa, USA:ssa tai muissa elokuvan suurvalloissa. Lapioissa siellä on suora, ylipitkä - sellainen hangonvarsi. Siitähän ei kunnon otteta saa.
Lapiossa, niinkuin taikossakin, pitää olla ponsi. Joka ei ole alunperin poliittinen termi, vaan lapion kädensija eli kahva.
Tehokaivaimessa on lisäksi toinen ponsi vasemmalle kädelle, eli apuponsi.
Tämän taikon perin isältäni. Perinnetyökalu siis. Hän oli kuorma-automies. Vanhaan, hyvään aikaan hiekkakuorma tehtiin lapiolla, ja työkalun piti olla ammattikäyttöön sopiva. Kuorman lapioiminen oli kovoo hommoo, hämärästi muistan pikkupoika-ajoilta. Joskus lapioin itsekin, mutta vain "leikkimielellä". Hikistä hommaa oli se, varsinkin ammattilaisilla.

50- ja 60-luvun taiteessa oli hätäapu- eli työllisyystöitä. Työttömyyskortistoa kun ei ollut, niin työttömille järjestettiin ansioita, esim. jotain infrahommia, kuten tienrakennusta. Kun tarkoitus oli työllistää mahdollisimman paljon miehiä vähillä rahoilla, niin koneita, vaikka niitäkin jo oli, ei käytetty. Töitä
tehtiin käsipelissä. Ei tunnu näin jälkeenpäin ajatellen kovin järkevältä. Hiekkakuopalla oli puolenkymmentä miestä huhkimassa lapioilla kuormaa aina yhtä autoa kohti. Kun kuorma oli täysi, auto lähti, ja toinen peräytti tilalle, ja eikun lapioimaan. Autot tuolloin olivat nykymittapuun mukaan minikokoa, vetoisuus 3 - 5 m³.
Kumma kyllä, lapion varteen nojailijoita ei montulla ollut.Työmoraali, ainakin maaseudulla oli silloin sellainen.
Kuvan apuponsi on jostain tuolta ajalta, lapiosta siirretty. Toimii hyvin myös taikossa, ergonomiaa parantaa se. Siltikin, kasvimaan kääntäminen käsipelissä on ihan kylähullun hommaa. Konevoimalla, puutarhajyrsimellä, pääsisi helpommalla. Mutta työllistävä vaikutus olisi huonompi.


Kylvöt avomaalle aloitin eilen. Aikaisemminkin olisin voinut, mutta.kun...
Kerrotaan, että porkkanan voisi kylvää vaikka jo syksyllä. Silloin se saisi kevätkosteuden hyödykseen, ja pitkän itämisajan vaativana ehtisi paremmin alkuun. En tosin tiedä ketään joka kylväisi sitä syksyllä, lieneeköhän tuo perimätietokaan todenmukainen.

Monet siemenet eivät kestä maassa kovin pitkään mätänemättä. Sellaiset on varmempi kylvää jo lämmenneeseen multaan.

Penkeissä on, vasemmalta: lanttua, naurista, punajuurta, ja porkkanaa kahta lajia, talvi- ja kesä-.

Tänään istuttelin esikasvatteita avomaalle. 

Televisiossa näin kerran kiinalaisten istusttavan riisiä. Vesiastiassa oli heillä taimia. Siitä pistelivät veden peitossa olevaan peltoon, yksi kerrallaan, käsin. 

Tätä kiinalaista kulin konstia itsekin käytän. Esikasvatetut taimet erotan mullasta vesiastiassa. Varsinkin tällaiset suorajuuriset, niinkuin purjo, eroavat hyvin.

Tarkkaan kun syynää, niin vadin vieressä näkyy ruukullinen essikasvatusmullassa olevia kasveja, toisen ruukun tyhjensin jo veteen.

Kaalikasveilla huomasin olevan tuuheampi, takkuinen juuristo. Se ei irronnutkaan yhtä helposti mullasta. Vielä kun kasvin varsi on hennompi, se katkesi helposti. Varovaisempi olisi pitänyt minun olla. Istutustappioita saattoi tulla. Onneksi harrastelijan elanto ei ole tästä kiinni. Onnistumisen mielihyvän lisääntyminen siinä tosin vähenee, epäonnistumisessa.
Tuo vati on alumiinia, tuli torpan kaupan mukana. Ikää sillä on varmaan puolen vuosisataa. Still going strong!

Tässä sitten tämän päivän istutuksia. purjoa, parsa- ja kyssäkaalta. Kylvöksinä on hernettä ja taka-alalla lehtisalaattia, persiljaa, pinaattia ja tilliä.

Vuoroviljelyongelma minulla on ollut. Ei ole tullut kirjattua mihinkään kasvupaikkoja seuraavaa vuotta varten: "muistanhan minä ne".
Ja paskan marjat  (ruots. kakkelbär). Joka kevät sama juttu, arvailuksi on mennyt. Tämä päiväkirja auttaa muistamista. Edes jotain hyötyä tästä bloggailusta.
Ja lisäksi, onhan näitä mukava lueskella sitten isona, kun ei enää pysty tai viitsi harrastaa mullan mylläämistä.

Toukokuu, toukotöitä

Eilen oli lomapäivä, viime kesäloman jäänteitä. Käytin sen istutteluun ja istuskeluun. Iltasella oli sitten seisoskelua ja askellusta eli cha-cha alkeita. Eilispäiväiset silmin nänähtävät saavutukset näkyvät alla:

 

Istuttelin joitain yrrtejä jo pihapenkkiin, vaikka halla voi hyvinkin vielä vierailla täällä arktisella alueella. Kaikkia kasvattejani en toki vienyt pihalle, joten kylmän käydessä istutan sitten uudet taimet paleltuneiden tilalle.

Jos  klikkaat kuvaa, se suurenee ja saatat erottaa nimilappuja yrttirivien takaa. Alakuvassa vasemmalla on venäläistä rakuunaa, sitten meiramia ja oreganoa. Yläkuvassa on vasemmalla basilkaa kolmea lajia, salviaa ja rosmariinia. Pieniä, surkeita ja nuupahtaneita ovat istutuksen jälkeen. Saattavat silti vielä olla elossa.

Tässä vielä samat, kuvattu itään päin.

Yöksi peittelen kasvit muovilla. Kelmun reunoihin naulasin rimat painoksi, helpottaa käsittelyäkin huomttavasti.

Monivuotisista kasveista jäivät ainakin raparperit taannoin esittelemättä. Ylempänä koko kasvusto, alempana lähikuva, kun tuosta isommasta eivät pienet rääpäleet oikein erotu. Nopeasti ne kuitenkin venähtävät, kun on valmiit juuret ja niissä vararavintoakin. Elossa ovat.

Tässä vielä tilanne eräällä muista monista kasvatuspaikoista. Varhaismaistiaisia toivon täältä. Salaatteja, juureksia ja semmottii siellä aloittelee kasvamistaan. Kyllä, vihertää siellä, kun oikein tarkkaan tiiraa. Syömään ei ihan heti kuitenkaan pääse, mutta ehkä hiukan aikaisemmin kuin avomaalta. Muovikatto tällekin on öitä ja vielä keväällä viileitä päiviäkin varten. Katto on sivussa kastelua ja kuvausta varten.

Tämä iltapäivä meni lopun kasvimaan kääntämiseen ja lehtiokompostin levittelyyn avomaalle. Vielä on kompostin pohja roudassa, joten se jäi vielä sulamaan.
Pari seuravaa iltaa on varattu toisaalle, keskiviikkoilta buggiin, torstai cha-chaan. Aamut ja päivät menevätkin ihan turhuuteen, työpäiviä kun ovat ne.

Koulutus- ja ulkoilutuspäivä

Esikasvatuskasvit ovat varttuneet sen verran, että väljempää kasvutilaa kaipaisivat. Ennen ulos istutusta kuuluisi olevan hyvä totuttaa niitä ulkoilmaan ja kylmään maailmaan.

Vasemmalla, ruskeassa isossa saviastiassa on kellarissa talvehtinut rakuuna. Samassa ruukussa yritti sinnitellä myös basilika ja kanelibasilika, mutta ne menehtyivät. Keveät mullat!
Edellisen edessä valkoisessa ruukussa on samoin kellarissa talven viettänyt oregano. Jotain muutakin tuossa astiassa oli, mutta en enää muista mitä.
Muut kasvikset ovat kevään kylvöksiä.
Taustalla vanhoissa maaliämpäreissä on tomaattia. Samoja on myös monesasa muussa astiassa, itivät valitettavan hyvin. Koulutin niitä, eli istutin isompiin astioihin. Pikkupurkkeihin, keväämmällä, laitoin itämään useampia siemeniä samaan astiaan ja vähintään jokainen iti. Taisi tulla muutamia identtisiä kaksosiakin. Pitää yrittää jakaa niitä sukulaisille, tutuille, naapureille tai muille vapaaehtoisille, jos en onnistu tappamaan niitä pikapuolin.
Tarkoitus olisi yrittää kasvatusta astioissa eteläseinustoilla. Tomaatti on minulle ennenkokeilematon kasvi.

 Ja samat kasvit eri suunnasta.
Muut kasvit ovat, mm. kurkkua, kesäkurpitsaa, chiliä, paprikaa, broccolia, kyssäkaalta, purjoa ja erilaisia yrttejä.



 Monivuotiset kasvit ovat paljon helpompia. Kasvatuspaikka vain pitää olla kullekin kasville pyhitetty kestovaraus:

Lipstikka oli taas talvehtinut hyvin hangen alla. Se on hyvä, kasvupaikan suhteen vaatimaton, varhainen ja satoisa kasvi. Sopii hyvin keittoihin lihaliemikuution korvikkeeksi. Kasvi on huonosti tunnettu, johtuneeko mainonnan puutteesta vai mausta. Kaikki eivät siitä pidä, varsinkin jos laittaa liikaa keitokseen, maku on voimakas. Pieni puska tätä kasvia kotipuutarhassa riittää vaikka useammallekin perheelle.

Ruohosipuli on toinen varma talvehtija. Ja hyvä, varhainen yrtti.

Yrttipenkissä yritin talvettaa muutamia lajeja, mutta vain rakuuna, etualalla, ja oregano, taustalla, selvisivät. Siis samat lajit kuin kellarissakin.
Viime kesänä penkissä oli ainakin basilikaa ja rosmariiinia. Ne kuolivat.
Timjami oli selvinnyt lavassa, mutta kylvin sen silloin väärään paikkaan. Yritin juurakoiden siirtoa, saas nähdä onnistuiko. Tuohon penkkiin sitä kohta tulee, kokemaan ensi talven.
Ja muitakin yrttejä siihen tulee. Paikka on paras tontillani, eteläseinustalla.

 Tässä oregano lähempää

Ja rakuuna.

Kyntämäsä

Koko jumalattoman pitkän päivän. 

Liiottelin, ei kuitenkaan ihan koko päivää. Mutta eipä tämä ollut ensimmäinen kyntöpäivä tänä keväänä.

Ja samalla istutin muutaman puun.

Verkkohäkkyrän sisällä on tuore kirsikkapuu, sen takana luumu- ja vielä omenapuukin. Ruohosipuli jo vihertää.

Toisesta suunnasta, toinen sarka:

Talikolla käänsin kasvimaata, hiihtolomalla kun olen. Eihän siinä mitään järkeä ole, kalliita kasviksia tulee, jos vähänkin omalle työlle tuntipalkkaa laskee.
Mutta mitäpä muuta kuin järjettömyyyttä miehenkuvalta voisi odottaakaan. Harrastuksistahan täytyy maksaa, jos ei rahana, niin aikana ja vaivana kuitenkin. Rahallisestihan puutarhailu on halpa harrasatus. Sopii köyhällekin, esim. mielenköyhälle. Kuntoiluna hakkaa kyllä sauvakävelyn tai kuntosalin.
Halon hakkaamista ei kuitenkaan hakkaa mikään muu kuntoilu.

Loman aikana lähes koko pläntti, ehkä pari, kolme aaria, tuli käännettyä. Rikkaruohon juuria löytyi ainakin kolme kottikärryllistä.

Kylvämään pääsisi heti kohta kun ilmat ja maa lämpenevät. Porkkanan voisi kylvää jo aikaisemminkin. Heti kun ehtii tai vihtii.

Kasvilavaan kylvin jo jotain pääsiäishelteillä. Varhaisvihanneksia ja juureksia sieltä odottelen. En odota kuitenkaan päätoimisesti.

Toinen lava on varattu kurpitsoille ja kurkuille. Ne ovat sisällä esikasvatuksessa, hyvällä alulla. Niin ovat muutamat muutkin lajikkeet, yrttejä, tomaattia, brokkolia, kyssäkaalta ja muuta sellaista.



Uudet puulajikkeet verkkohirvitysten sisällä ovat tällaisia:

Nakkikastike

Tämä oli vappulounas, mutta kirjoittelu viivästyi. Jospa muistaisin vielä...

Näistä aineista oli tarkoitus tehdä kastike. Resepti muuttui kuitenkin hiukan sekoitteluvaiheessa: Maizenaa ei tarvittukaan, Pöperöstä tuli riittävän sakeaa ilmankin. Viinietikan piti olla soijakastiketta, mutta otin kuvaan väärän pullon. Laitoin sitten molempia.
Ainekset olivat siis:
  n. 15 nakkia pätkinä
  2 sipulia silppuna
  2 rkl (lyhyt loraus) ruokaöljyä
  Kangasrouskuja löytyi pakkasesta, n. 1 dl siputtuna
  1 dl vettä
  Tomaattimurtskapurkillinen
  Soijakastiketta loraus (n. 2 rkl)
  Viinietikkaa saman verran
  1 tl sokeria
Pakkasesta löytyi viime kesän yrdei:
  Oreganoa 
  Timjamia
  Basilikaa
  Rakuunaa
  Persiljaa, on kuvassa lasikupissa
Kasvimaalta sain jo  
  Ruohosipulia
  Lipstikkaa (lihaliemikuution korvike)
Pääsiäismämmin nesteeksi olin varannut kermaa, mutta unohtui, söin vahingssa maidon kera. Siksi sekin jouti sekaan (2 dl).
Muut yrtit, paitsi persilja, ovat lautasella. Kutakin ainetta on suunnilleen yhtä paljon.

Runsaastihan kastiketta tuli, isopmpaankin nälkään. Siksi söin samaa pöperöä tänään (toisena päiväna) ja jäi vielä anakinkin pariin murkinaan.
Yllättävän hyvää tuli. Kun odotukset eivät ole kovin korkealla, ne on helppo ylittää.
Mutta kuitenkin, kotiruoka on lähes aina maukkaampaa kuin laitoskeittiöiden tuotokset, niin nytkin.
Yrttejä sekoitteeseen tuli runsaasti, niin oli tarkoituskin. Oikeastaan ihan sopiva määrä. Ainakaan vähempään ei olisi pitänyt pitäytyä, mieluummin ehkä hiukan olisi voinut lisätäkin.
Ja voi kamala; pippuri unohtui. Olisikohan sörsseli kelvannut Koistisen labradorinnoutajalle.
Eipä väiliä, omassa suussa maistuu paremmalta.

Miehenkuvann kaksvispata

Takan lämpöä kannattaa hyödyntää huoneiden lämmityskaudellla myös ruuan valmistukseen. Samalla lämmöllä se tulee, ja maailma pelastuu siinä sivussa.

Padan voi jättää hautumaan pidemmäksikin aikaa, vaikka yön yli. Pitkä kypsennysaika ei oikein onnistu sähköuunissa, nuukuus estää sen. Tällainen ruoka vain paranee paistoaikaa jatkamalla, tietysti johonkin rajaan asti, jota en ole vielä saavuttanut. Nälkä tulee ennen.

Uuni ei saa olla ylettömän kuuma pitkässä haudutuksessa, kuten ei muussakaan haudutuksessa. Palovammoja tulee kasviksille liiassa kuumassa.

Heti kohta kovan lämmityksen jälkeen oma takkani on arvattavasti yli 300°. Mittaria minulla ei ole, mutta pullan ja sämpylän paistamisella olen testannut. Palavat mustiksi jo muutamassa minuutissa. Reilun puolen tunnin odottelun jälkeen pulla paistuu, ei pala, mutta nopeasti. Silloin arvaan lämmön olevan reilut 250°.

Vielä tunti tai muutama odottelua, niin padan voi jättää uuniin yöksi. Kovin tarkkaa paistoaikaa tällaisella ruualla ei ole, kunhan vain tulee kypsäksi. Padan kansi estää sitä kuivumasta. 

Jokainen uuni on yksilö, niiden tavat oppii vain kokeilemalla.

Yritys ja erehdys on hyvä menetelmä.

Yritys ja onnistuminen olisi parempi, ja palkitsevampi. Mutta harvinainen.

                                        

Mutta takaisin alkuun; pataruuan rakentelu meni tähän tapaan:

Tilkka rypsiöljyä pataan, pataa kieritellään, että seinätkin kostuvat; estää pohjaan ja seinämiin palamista ja helpottaa tyhjennetyn padan puhdistamista

- n. 5 sipulia
- n. 2 pientä lanttua
- 1 keskikokoinen purjo
- n. nyrkin kokoinen parsakaali eli broccoli
- n. 5 pienehköä perunaa
- runsaasti porkkanaa, näillä täytin padan (arviolta 1.5 l. )
- n. 2 dl (1 purkki ) tomaattimurskaa

- n. 0.5 dl soijakastiketta
-  puoli purkillista hapanimelä kastiketta (n. 1 dl, esim. Uncle Bens)
(- n. 0.5 dl mustaherukkamehutiivistettä)
- n. 5 kierrosta pippuria myllystä
- n. 2 tl basilikaa
- n. 1 tl salviaa
- n. 1 tl timjamia
- suolaa (minä en laittanut, soijakastikkeessa on sitä)

- muita mausteita maun mukaan

- kanasuikaleita tai koipireisiä kasvisten päälle
Juurekset lohkotaan, nesteet ja mausteet sekaan (sekoitetaan) ja pata uuniin.
Paistamisen loppuvaiheessa (annoslämmityksessä mikrossa tai uunissa ) päälle persiljaa .

Tällainen siitä sitten tuli

Ja variaatioitahan tästä pataruuasta saadaan aikaseksi esim. seuraavilla lisäyksillä tai vaihdokkailla:

- karjalanpaistia kanan sijaan sekoitetaan muiden aineiden joukkoon
- tai palapaistia, tai lihasuikaleita
- tai vaikkapa makkaraa
- sokeriherneitä muiden kasvisten lisäksi  sijaan

- kesäkurpitsaa
- omenaa
- herkkusieniä
- metsäsieniä
- naurista
- punajuurta
- selleriä
- palsternakkaa
- valkosipulia

- currya kanapataan

- tomaattipyrettä  (n. 2 rkl) freesattuna (kuumennetaan nopeasti paistinpannulla tilkassa ruokaöljyä)

- muitakin mausteita voi freesata. Tätä konstia en ole kokeillut, mutta sitä suositeltiin.

- hunajaa
- viinietikkaa
- muuta, mitä

Kasviksia voi ja kannattaa vaihdella vaihteen vuoksikin ja sen mukaan mitä sattuu olemaan saatavilla

Kastikkeet, esim. soijakastike, hapanimelä yms. eivät ole välttämättömiä. Joskus tein kanapadan pelkistä juureksista ja marinoiduista kanan koipireisistä. Mausteitakaan ei muistaakseni ollut muita kuin marinadin mukana tulleet. Hyvää siitä tuli niinkin.

Uunipuuro

Kuvassa on uunipuuron seurana miehenkuvan kasvispata. Omaa kuvaa pelkästä puurosta en tullut ottaneeksi.

Uunipuuro on mahdollisimman helppo, mutta hyvänmakuinen murkina, varsinkin aamupalaksi. Talviaikaan, lämmityskaudella, teen tätä lähes aina, kun lämmitän takan. Yleensä useita kertoja viikossa. Riippuu tietysti pakkasista ja vireystilastani.
Näin se synnytetään:

- 1 dl kauraryynejä (mielellään tavallisia, ei pika-) tai muita ryynejä
- 2.5 dl vettä
-suolaa (ei pakollinen)

Uunin lämpö saisi olla mahdollisimman mieto, arvaisin alle 100°C, niin tulee paremman makuinen tulos. Onnistuu kyllä kuumemmassakin uunissa (arvaisin yli 200°C illalla), mutta puuro saattaa palaa kiinni kupin reunoihin, ruuan rakenne ja makukin kuumuudessa tosin kärsii. Silti maku on parempi kuin mikropuurossa. Aamulla puuro on kypsää. Päälle esim. omenasosetta ja maitoa, ja sitten syömään.
Puuron paistoajaksi riittää pari tuntiakin. Joskus olen unohtanut laittaa sen paistumaan illalla, ja tehnyt sen vasta aamulla. Kahvittelun ja lehden lukemisen ym. viikonloppuaamutoimien  jälkeen puuro on ollut syötävää, tai oikeastaan hyvää. Aineet keraamikuppiin ja kansi päälle (minulla kantena on käytetty, tyhjennetty maksalaatikkovuoka leväytettynä ja reunat käännettynä kupin mukaisesti) Kuppi uuniin illalla. Ja aamulla naatiskellaan.