Tai oikeastaan, taikko omalla murteellani.
Ergonomia on Suomessa pitemmällä koin etelän maissa, Saksassa, USA:ssa tai muissa elokuvan suurvalloissa. Lapioissa siellä on suora, ylipitkä - sellainen hangonvarsi. Siitähän ei kunnon otteta saa.
Lapiossa, niinkuin taikossakin, pitää olla ponsi. Joka ei ole alunperin poliittinen termi, vaan lapion kädensija eli kahva.
Tehokaivaimessa on lisäksi toinen ponsi vasemmalle kädelle, eli apuponsi.
Tämän taikon perin isältäni. Perinnetyökalu siis. Hän oli kuorma-automies. Vanhaan, hyvään aikaan hiekkakuorma tehtiin lapiolla, ja työkalun piti olla ammattikäyttöön sopiva. Kuorman lapioiminen oli kovoo hommoo, hämärästi muistan pikkupoika-ajoilta. Joskus lapioin itsekin, mutta vain "leikkimielellä". Hikistä hommaa oli se, varsinkin ammattilaisilla.
50- ja 60-luvun taiteessa oli hätäapu- eli työllisyystöitä. Työttömyyskortistoa kun ei ollut, niin työttömille järjestettiin ansioita, esim. jotain infrahommia, kuten tienrakennusta. Kun tarkoitus oli työllistää mahdollisimman paljon miehiä vähillä rahoilla, niin koneita, vaikka niitäkin jo oli, ei käytetty. Töitä
tehtiin käsipelissä. Ei tunnu näin jälkeenpäin ajatellen kovin järkevältä. Hiekkakuopalla oli puolenkymmentä miestä huhkimassa lapioilla kuormaa aina yhtä autoa kohti. Kun kuorma oli täysi, auto lähti, ja toinen peräytti tilalle, ja eikun lapioimaan. Autot tuolloin olivat nykymittapuun mukaan minikokoa, vetoisuus 3 - 5 m³.
Kumma kyllä, lapion varteen nojailijoita ei montulla ollut.Työmoraali, ainakin maaseudulla oli silloin sellainen.
Kuvan apuponsi on jostain tuolta ajalta, lapiosta siirretty. Toimii hyvin myös taikossa, ergonomiaa parantaa se. Siltikin, kasvimaan kääntäminen käsipelissä on ihan kylähullun hommaa. Konevoimalla, puutarhajyrsimellä, pääsisi helpommalla. Mutta työllistävä vaikutus olisi huonompi.
Kylvöt avomaalle aloitin eilen. Aikaisemminkin olisin voinut, mutta.kun...
Kerrotaan, että porkkanan voisi kylvää vaikka jo syksyllä. Silloin se saisi kevätkosteuden hyödykseen, ja pitkän itämisajan vaativana ehtisi paremmin alkuun. En tosin tiedä ketään joka kylväisi sitä syksyllä, lieneeköhän tuo perimätietokaan todenmukainen.
Monet siemenet eivät kestä maassa kovin pitkään mätänemättä. Sellaiset on varmempi kylvää jo lämmenneeseen multaan.
Penkeissä on, vasemmalta: lanttua, naurista, punajuurta, ja porkkanaa kahta lajia, talvi- ja kesä-.
Tänään istuttelin esikasvatteita avomaalle.
Televisiossa näin kerran kiinalaisten istusttavan riisiä. Vesiastiassa oli heillä taimia. Siitä pistelivät veden peitossa olevaan peltoon, yksi kerrallaan, käsin.
Tätä kiinalaista kulin konstia itsekin käytän. Esikasvatetut taimet erotan mullasta vesiastiassa. Varsinkin tällaiset suorajuuriset, niinkuin purjo, eroavat hyvin.
Tarkkaan kun syynää, niin vadin vieressä näkyy ruukullinen essikasvatusmullassa olevia kasveja, toisen ruukun tyhjensin jo veteen.
Tuo vati on alumiinia, tuli torpan kaupan mukana. Ikää sillä on varmaan puolen vuosisataa. Still going strong!
Tässä sitten tämän päivän istutuksia. purjoa, parsa- ja kyssäkaalta. Kylvöksinä on hernettä ja taka-alalla lehtisalaattia, persiljaa, pinaattia ja tilliä.
Vuoroviljelyongelma minulla on ollut. Ei ole tullut kirjattua mihinkään kasvupaikkoja seuraavaa vuotta varten: "muistanhan minä ne".
Ja paskan marjat (ruots. kakkelbär). Joka kevät sama juttu, arvailuksi on mennyt. Tämä päiväkirja auttaa muistamista. Edes jotain hyötyä tästä bloggailusta.
Ja lisäksi, onhan näitä mukava lueskella sitten isona, kun ei enää pysty tai viitsi harrastaa mullan mylläämistä.
