Pihakukkia

Vaikka olen liian laiska pelkän estetiikan vuoksi raatamaan, hämmästelin, kuinka paljon kukkia pihamaani työntää esiin. Osasyyllinen lähiympäristöni kukitukseen on eksäni, joka harrasti aikanaan enemmän koristekasveja minun keskittyessäni syötävän kasvatukseen. Vielä en ole saanut kaikkea kauneutta tuhottua läheltäni. Mutta aika työskentelee ankeuden puolella. moni istutus on ruohottunut. Mutta toisaalta, luonto levittää kukkivia kasveja ihan itsekseenkin.

Tämä ruusu on siirretty entisen puolisoni lapsuuden kodin pihalta. Jokin ikivanha, yksinkertainen maatiaislajike se lienee. Toinen samaa perua oleva puska kasvaa tämän vieressä, hiukan vaaleamman punainen ja myöhäisempi.

Tämä ruusu lienee tuota ikivanhaakin vanhempi laji. Jokin villiruusu se käsittääkseni on. Se on kasvanut orapihlaja-aidan sisässä niin kauan, kohta 30 v, kuin olen nykyistä torppaani asuttanut. Hyvin se näyttää viihtyvän, pikkuhiljaa levittäytyy pensasaitaa pitkin. Kyllä saa laajeta, hieno on.

Saman pensasaidan vierellä kasvaa mesiangervoa. Ihan varma en ole, miten tämä on paikkansa valinnut. Entistä muijaa epäilen.

Tämän kauniin valkoisen, rehevän ja helppohoitoisen kukan alkuperän luulen tietäväni: Vuohenputki. Sitä on joka paikassa, kitkemisyrityksistä huolimatta. Varsinkin marjapensaat kärsivät kilpailusta tämän kanssa. Ilman ulkopuolista apua viinimarjat tukahtuisivat. Varsinainen maanvaiva siis on vuohenputki.

Tuoksuvadelma kasvaa myös pensasaidan vierellä ja sisällä. Tämän kasvin ex siirsi tilapäisesti nykyiseen paikkaan. Ilman myrkkyjä sitä tuskin saisi enää hävitettyä. Mutta olkoon paikallaan, eipä tuosta juuri haittaakaan ole. Kukkimisaikansa se on ihan näyttävä näköinen. Tuuheakasvuisena kesäisin hyvä näkösuoja.

Kiviaidan päällä kasvaa maksaruohoa. Sitä on istutettu siihen ihan tahallaan. Ensimmäiset tupsut ostettiin puutarhalta parikymmentä vuotta sitten. Hyvin on viihtynyt  tällaisella kuivalla, melko aurinkoisella paikalla.
Aidan takana kasvaa humalaa, joka kurottelee kivikasan yli.

 Tämä akilleija on löytänyt kasvupaikkansa saman kiviaidan päältä. Aidalle laitettiin vähän multaa maksaruohoja varten. Olisikohan mullassa ollut kukan siemen, vai onko lennähtänyt jostakin omia aikojaan. Tietoisesti tätä ei ole tälle paikalle istutettu. Mieleisensä sijan näyttää kasvi valinneen. Hyvä valinta. Saa olla siinä minun puolestani.

Tämä varjolilja on mystinen yksilö. En tiedä, miten se tähän on tullut. Yhtenä kesänä, ruohoa leikatessani, huomasin kummallisen rikkaruohon heinän sisässä. Jätin sen kasvamaan. Tällainen siitä kasvoi. Ja on kasvanut jo vuosia. Ja lisääntynyt.
Yksi varsi on ilmestynyt torppani toiselle puolen, vuorenkilpien väliin. Siemenistä luulen sen saaneen alkunsa tontillani, ehkä lintujen levittämänä.
Hieno kasvi. Näyttäisi, ettei levittäydy ihan vallattomasti. Ei siis liene ihan kaikkein haitallisin vieraslaji.

Lähikuva kukasta. Kelpaa kimalaisellekin.

Jambalaya ja ruohosipulinkukkainen salaatti. Ja kesäteatteri.

Tyttäreni kanssa kävimme kesäteatterissa. Tangomusikaalin musiikki oli  hyvää, näytteleminen ei ihan yltänyt samalle tasolle. Tämähän on luonnollista ja enemmän kuin ymmärrettävää. Esiintyjäkaarti oli musiikin, ei näytteleisen ammattilaisia. Tangokuninkaallisiakin oli kolme.
Tyytyväinen olin kuulemaani. Juuri tällaista painotusta toivoin ja odotin. 

Sunnuntaina Taka-Pajulampiska teki ruokaa vanhalle isälleen. Samalla sitä tuli myös veljelleen, hänen vaimolleen ja tyttärelleen. Nuotiopaikalla tehtiin jambalayaa.
Enhän minäkään ihan kokonaan malttanut pysyä sivussa. On ruuanlaitto niin mukavaa. Ja varsinkin tulen kanssa eltaaminen.

Pojallani on paellapannu, jota lainasimme. Se osoittautui muurikkaa paremmaksi isojen annosten tekoon, koska siinä on korkeat reunat. Mutta ohutpohjaisena se ei ole oman valurautaisen muurinpohjapannuni veroinen. Paksu rauta varastoi paremmin lämpöä, joten tulen voiman kanssa ei tarvitse olla niin tarkkana. Lämpötilan muutos on loivempaa. Siksi, ja parista muustakin syystä, minä keskityin nyt tulen ylläpitoon. Taka-Pajulampiska taitavampana kokkina hämmensi ruokaa.

Salaattiainekset keräilimme pihaltani, kuinkas muuten. Tavallisen lehtisalaatin lisäksi vihreiden lehtien joukossa on rukolasalaattia, pinaattia, lehtikaalta, mangoldia, oreganoa ja rakuunaa sekä ruohosipulin kukkia. Viimemainitut ovat paitsi hauskan värisiä, myös makuisia. Kaikki tosin eivät sipulin mausta pidä, me kaikki läsnäolleet tykkäsimme.
Kukissa on voimakkaimpana sama maku kuin itse ruohosipulissa. Lisäksi siinä on selvä hunajainen vivahde, joka pehmentää kitkeryyttä.
Kukkapohja on todella kitkerän makuinen, sitä ei kannata syödä. Paitsi jos sattuu omaamaan vielä minuakin omituisemmat makumieltymykset.

Tällainen annos näistä tuli. Leipänä on ihan vain kaupan täysjyväleipää.
Santsatakin piti.

Jälkiruuaksi paistoimme perinteisiä muurinpohjalettuja. Päällä kaupasta valmiina ostettua vaniljakastiketta ja  pakastimesta valmiina otettua Q-hilloa.

Juhannus ja uusia pottuja

Juhlan kunniaksi ruoka oli oikein kaupasta ostettua, ainakin suurin osa. Käsitötä ostoruokakin silti teettää.

Keitettyjä perunoita, sipuli-voikastike, savulohta, keitettyjä kananmunia, tilliä, sitruunaa.
Salaatissa oli lehtisalaatin lisäksi rukolasalaattia, tomaattia, kantalobea, tuorejuustoa.
Juomana olutta.

Kahvit juotiin illemmalla, rahka-vadelmapiirakan kanssa.

Juhannus kukkii. Tällaisia löytyi pihalta. Koristekasvituntemukseni on niin huono, etten yritä nimetä näistä mitään.

Deutz museo

Joskus kuulen ääniä. Niin lakkiaisreissullakin. Pistäydyin vanhan mummolani pihamaalla, ja äänet tulivat läheisen, entisen teollisuushallin pihalta.
Sitten näin näyn. Siinä oli yksi monista serkuistani mieliharrastuksensa parissa. Ajeli yhtä monista tekniikan kummajaisista entisen teollisuus, nykyisen konehallin uumeniin. Tietysti menin, pelvotta, lähemmäs.

Konekokoelma on saanut arvoisensa suojan vasta hiljattain. Katselimme niitä ihan vain hetken, siltä silloin tuntui. Ehkä vain parisen tuntia. Minä hämmästelin ja ihailin. Aika pysähtyi ja kiisi samanaikaisesti. Suhteellisen kummallinen olio tuo aika.
Harmi, ettei sattunut kynä ja paperia mukaan. Kiinnostavista jutuista en muista paljoakaan. Onneksi oli edes kamera mukana. Täytyy joskus käydä uudestaan, paremmin varustautuneena.

Kaikki hallin aarteet eivät ole deutz-traktoreita eikä myöskään serkkuni omistuksessa. Monet kyläläisten silmäterät ovat saaneet asuinsijan arvoisessaan paikassa ja seurassa.

Tässä kuitenkin kuvia, paremman tiedon puutteessa:

Vasemmalla, keskilattialla seisovaa lumilinkoa serkkuni oli ajelemassa sisään. Kesäkuun puolella lunta tuskin tulee ihan nietoksittain.
Koneen merkkiä, mallia tai omistajaa en muista, jonkun kylän miehistä  somasuutta se on. Oikealla oleva vihreä komistus on Deutz.

Etualalla on erään kylän entisenn ökyisännän paremmat kirkkokiesit ja -reki.
Tustalla kylän moottorisahaharrastajan kokoelma kuljetus- ja säilytysalustoineen. Tekniikka ei ole muistissani.

Vasemmalla Porshe (60-luvulta) on saanut ajanmukaisen sorminiittokoneen varustuksekseen. Seuraavana pari Deutzia. Takimmaisena volkkari, avopaku tai pienoiskuormuri eli sekajuna. Tyttäreni, Taka-Pajulampiska on usein muistellut tätä konetta.
Pikkulikkana ollessaan, kävimme yhtenä juhannusyönä tällä laitteella pikkuserkkuni mökin pihalla. Olin kuski, varmaan siksi, että olin ainoa ajokortillinen ja selvä joukossa, en ajotaitoni perusteella.
Vene meillä oli lavalla mukana, kaiken varalta. Jos vaikka mökkijärvellä soutelisimme. Mökki löytyi, pikkuserkkua ei. Eikä järveä, pieni lammikko vain. Yöttömässä yössä ajelimme järvettömälle järvelle ja takaisin.

Lisää traktoreita. Etualalla deutz. Vasemmalla takana on Fiat-merkkinen puskutraktori. Niitähän usein väitetään katepillareiksi, merkistä riippumatta.

Kappale kotimaista teollisuus- ja maataloushistoriaa: pikku valametti - Valmet 20.
Vierellään voorti. Tämä Ford on muistaakseni vuosimallia 1938. Se on ollut serkkuni naapurin isännän ylpeys silloin uutena. Ylpeä siitä kannattaa olla edelleen. On se ajokunnossa, pientä viimeistelyä ulkoasu tosin vaatisi.
Ja taas kotimainen tuote: Saab 99. Tämä oli liikennekäytössä vielä muutama vuosi sitten.

Sitten Deutz-veljekset. Takimmainen oli aikanaan kylän kuuluisin, myös ihmiset mukaanlukien. Ruma Rattori, Deutz F4l514. Ei ole enää nimensä veroinen. Kone on putsattu ja maalattu. Ja tärkein rumistus, turvahytti: se on riisuttu. Se oli tosi vaikutavan ja tukevan näköinen, työkoneeseen oikein sopiva. Romuraudasta, paksusta, kasaan hitsattu. Ja kaiken huipulla kourakuormaaja. Nykyisen omistajan veli ajoi tällä tukkeja samalle sahalle, jonka tyhjilleen jäänestä hallista se on saanut kodin vanhuuden päiville.
Edessään on samaa mallia oleva kaksoisveli. Näitä on tuotu Suomeen kolme kappaletta.Huhun mukaan se kolmas on ollut joskus Sirkus Sariolan vetojuhtana. Sarjanumeroltaan nämä kaksi ovat lähes peräkkäiset, välistä puuttuu yksi numero. Tällaiset aukkopaikat harmittavat keräilijää.

Ja sitten Idän Ihme, Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton yksi varmaan merkillisimpiä ja omaperäisimpiä, lähes nerokas luomus. DT-14 eli täystuho.Teknisistä yksityiskohdistakin on vain hämmentyneen hämärä muistikuva. Tämä on ollut joskus serkkuni siskon (myös serkkuni siis) appiukon omaisuutta.
Eestaastraktori. Istuimen voi siirtää ratin ja moottorin väliin, selkänoja koneeseen päin. Kätevä taaksepäin ajettaessa. Ohjauspyörä siirretään silloin viereiseen karaan, joka on toisen kätinen. Ohjaus toimii siis silloin totuttuun suuntaan, oikealle käännettäessä kone kääntyy siis oikealle. Vaihteet toimivat jalkapolkimella. Niitä on neljä kumpaankin suuntaan. Suunta valitaan käsivivulla. Moottori käy petroolilla, käynnistetään (ja pysäytetään) bensalla. Yms. omaperäistä tekniikkaa sisältää hän.

 Toinen idän ihme, Ural moottoripyörä sivuvaunulla. Tunteekohan tämä olevansa erilainen nuori, jostain1990-luvulta kotoisin. Ihan kersa siis tässä joukossa.

Mutta on joukossa kokeneempi lajitoveri kuitenkin. BMW 350 ccm, vm. 1952.
Tämäkin oli aikanaan erään kylän isäntämiehen omistuksessa, parikymmentä vuotta. Serkkuni osti sen silloin häneltä. Taisipa olla ensimmäinen hankinta wanhojen wehkeiden sarjassa. Uraauurtava yksilö siis.

Tässä aikanaan hyvinkin tarpeellinen maatalouskone: rusamasiina. Tällä puhdistettiin viljan siemenet. Koneessa on käsikampikäyttöinen tuuletin ja seulasysteemi, joka erottelee jyvät akanoista ja muista roskista.
Takana pilkottaa maamoottori Wikström, vm. 1939. Kone on se isompi, 2-sylinterinen, 12 - 14 hv.

Tämä kone oli ollut viime kesän kyläjuhlien vetonaula: Jyvvien kuorimakone.
Kun vilja oli rusamasiinalla puhdistettu, osa siitä kuorittiin tällä koneella. Saatiin  kaura-, ohra, vehnä jne ryynejä. Tai sitten jyvät puitiin jauhoiksi. Taikka litistettiin, jolloin saatiin hiutaleita.
Koneen alusta ei ole alkuperäinen. Kumipyörät ja akselisto ovat ihan viime vuosina tulleet helpottamaan sen liikuttelua. Sähkömoottori myös edustaa uutta aikaa. Käytännöllinen, joskaan ei  puritaanisen museaalinen ratkaisu.
Tämä kone on palannut aktiivipalveluun, joten tiukkapipoinen puhdasoppisuus olisi paha käytön hidaste.

Ja sama laite toisesta suunnasta.

Loppuelämälläni on nyt tarkoitus: käydä joskus perehtymässä tähän kokoelmaan kunnolla.
Eikä siinä kaikki, mitä odotan jäljellä olevalta elämältäni. En välttämättä mitään yhtä elämyksellistä kuitenkaan

Lakkiaisreissu

Veljeni lapsista nuorin sai lakin. Sitä kävimme sisareni ja hänen miehensä kanssa juhlimassa. Kimppakyydillä menimme, koska matkaa on melkoisesti. Pari yötäkin vietimme reissussa. Ei lakkiaisjuhlapaikalla, vaan vanhassa kotikylässäni, samalla suunnalla kuitenkin.

Serkkuni on ostanut perikunnalta vanhan mummolani, tuon talon kokemien monien vaiheiden jälkeen. Hän ja perheensä ovat laittaneet sen hyvään kuntoon. Talo on nyt vapaa-ajan käytössä ja enimmin tyhjillään. Meille sukulaisille ja muillekin tutuilleen serkku on luvannut majapaikan tuohon taloon, jos sinne vain sopii. Koko laaja suku ei mahdu sisätiloihin samanaikaisesti.
Siellä siis yövyimme.

Talon pehtoorina toimii enoni, n. 92 v. Hyvin ottivat, enoni ja vaimonsa, matkalaiset vastaan; lohikeitolla. Iltamyöhällä. Avaimet saimme ja tarpeelliset talon ja talotekniikan käyttöohjeet. Ja mukavaa juttuseuraa keittoruuan ohessa.

Asetuimme taloksi, hetken muistelimme menneitä. Katselimme sisareni kanssa vanhaa kotiamme. Asuimmehan yläkerran huoneissa viitisen vuotta silloin joskus. Sisareni alloitti koulutaipaleensa sieltä Ei varmaan arvannutkaan kuinka pitkä polku on ollut tallattavana. Tavallaan se jatkuu vieläkin, tosin ei enää oppilaana.

Aamupalan jälkeen juhlavaatteet päälle (ahistavat tuttumatonta maalaijunttia) ja matkaan. Pistäysimme matkan varrella moikkaamassa vanhaa äitiämme vanhainkodilla ja sitten juhlataloon, runsaan tunnin matkan päähän.

Juhlatilaisuus oli likipitäen perinteinen, vieraitaa kummankin suvun puolelta. Kahvittelua, tarjoilua enemmän kuin maha vetää (harmittaa aina, hyviä maistiaisia, mutta kun ei oikein mättämään kykene), ja jutustelua.

Sunnuntaina laitoimme majapaikassa vanhan tutun sapuskan meille viidelle: kana-kasvisvokin.

Siihen tuli ne tavalliset,
Tällä kerralla varasin kotipakastimesta vihanneksia ja juureksia: kesäkurpitsaa, hernettä, broccolia, omenaa, lanttua. Ja yrttejä; basilikaa, timjamia,
Ja keiyyiöni hullystä korianteria ja sipulia. Pihalta keräilin ruohosipulia, oreganoa, rakuunaa ja lipstikkaa (monivuotisia yrttejä).
Kaupasta kanaa, öljyä, ruokakermaa, kookosmaitoa, soijakastiketta, hapanimelä valmiskastiketta, pippuria suolaa ja suurustetta.
Sapuska valmistui normaalijärjestyksessä (vrt, linkki) vokkipannulla.
Kuvan vasemmassa reunassa näkyy enoni jalat. Perheen pääkokkina hän oli kovasti kiinnostunut touhuilustani.

Siskolikka hoiteli jälkiruuan, kattauksen ja kukkakoristeet.

Jälkkärinä oli mansikoita, melonia  ja omenaa vaniljakastikkeella.

Yöpaikkani näytti tältä. Hyvin nukutti. Tämä huone oli perheeni makuuhuone siihen aikaan kun olin jotain 3 - 6 v. vanha. Sisustus on muuttunut noista ajoista, ovi ja uuni ovat alkuperäiset.

Ja vielä kulttuurihistoriaa; Tätivainaani oli innokas nuorisoseuraihminen joskus 50-60 luvulla. Häneltä on sälynyt tällainen juliste:

Heinivahokin on ollut joskus nuori ja TV-täht, "yllätysvieras" Helismaa hengissä. Olikohan maailma ja ajat silloin paremmin...

Paluumatkaan varasimme aikaa kunnolliselle vanhainkotivierailulle.

Reissulla aikaa kului siis enemmän kaikkeen muuhun kuin otsikko antaa ymmärtää. Mutta ilman päätilaisuutta ei olisi tullut lähdettyä. Hyvä että lähdettiin

Vierailu

Tyttäreni, Taka-Pajulampiska, kävi viettämässä männä viikonloppua luonani. Tuli junalla, piti palata konepyörällä. Ei mennyt kuin Strömsössä.

Pyörä on hänen veljensä omistuksessa ja ollut käytössään, viimeksi viitisen vuotta sitten. Aavistelin siinä olevan aluksi pahoja käyntihäiriöitä, vielä pahempia olivat. Yritimme ennaltaehkäistä niitä poikani kanssa muutamilla helpoilla konsteilla. Lauantaina vaihdoimme öljyt; tämähän ei vaikuta käyntiin välittömästi, pidemmän päälle vanha, vesittynyt öljy hajottaisi koneen voitelupuutteissaan. Vaihdoimme myös bensat. Uuden akun olin ostanut ja ladannut jo ennakkoon, senkin vaihdoimme. Sitten yritimme pyörää käyntiin. Lähti pitkän starttailun jälkeen, mutta kävi pätkien. Omistaja kävi koeajolla, ja palasi pian pyörä "ontuen" takaisin. Sitten starttailimme akun tyhjäksi.
Pienen lapsen isänä pojallelleni tuli tarve kiiruhtaa kotiin, joten jätimme akun latautumaan yöksi.

Sunnuntai-aamuna kokeilimme tyttäreni kanssa taas käynnistystä. Yhtä vaivalloista oli kuin edellispäivänä. Siispä ryhdyin, uhkarohkeasti, epäpoliittisiin puhdistuksiin. Kaasutin pura ja kokoa, välillä huuhtele ja puhdista. Taka-Pajulampiska otti kaiken varalta kuvia sillointällöin, että kasausvaiheessa voisimme paremmin  muistella käänteistä järjestystä:
Tässä on tankki ja istuin on poistettu,

Tässä irroitan kaasaria

Sakkaa oli paljon. Luulin jo löytäneeni loppullisen käymättömyyden syyn, mutta erehdyin. Kasauksen jälkeen kone käynnistyi kohtuullisen  hyvin, mutta kävi tosi huonosti ja sammui pian. Eihän sillä uskalla eikä pysty pitkälle lähtemään. Iltajunalla pettynyt Taka-Pajulampiska lähti kotia kohti.

Vasta pari päivää myöhemmin löysin yksinkertaisen, helpon mutta hävettävän syyn häiriöön. Vanhan mopomiehen tietämättömyydestä se johtui.
Mopon, kuten joskus omistamani Jupiter 50 vm. 1966, polttoainehana toimii eri tavalla kuin nykyisten, modernien moottoripyörien. Ennen hanassa oli kolme asentoa: auki-kiinni- varatankki. Nykyisin on myös kolme: varatankki-auki.PRI. Viimemainittu avaa tankin suoraan kaasuttimeen ja vastaa mopon auki-asentoa. Auki- ja varatankki eivät olekaan auki koneen seistessä. Ne avautuvat, kun kaasuttimen kurkkun muodostuu alipaine, joka imaisee hanassa olevan kalvon välityksellä tiehyet avonaisiksi. Kurkun ja hanan välillä on letku, jolla imu saadaan oikeaan paikkaan. Tuo letku oli irti, toisesta päästä. Kone ei siis saanut polttoainetta, mikä heikentää käyntiä. Ennen strarttia käytin polttoainehanaa PRI-asennossa, siksi moottori kävi hetken.

No, toisaalta hyvä näinkin. Pyörä oli isomman huollon tarpeessa. Tilasin huollon heti maanantaina, pyörän omistaja otti sen testikäyttöön odotusajaksi. Seuraava yritys pyöräilyn aloittamiseen tyttärelläni on pari viikkoa aiottua myöhemmin.

Minun kannaltani vierailu oli kuitenkin menestys. Hyvää syötävää teimme ja söimme.
Lauantaina vokkasimme pihanuotiopaikalla jo perinteisen kasvisvokin. Ei tosi ihan linkin kaltaista: juurekset ja yrtit ovat pakastimestani, kasvisten sekaan laitoimme naudanlihasuikaleita. Kasvisruokaahan sekin on, hiukan tiivistetyssä muodossa tosin. Nautahan on kasvissyöjä.
Tämä oli kevään ensimmäinen tulistelupäivä, joten pannu piti aluksi puhdistaa, steriloida ja rasvata. Roihu oli varmaan tarkoitukseen riittävä.

Vokista tuli tämän näköistä, mutta hyvän makuista. Salaateissa on kaupan aineksia, valitettavasti, kun oman maan kasvusto on vielä sirkkalehtiasteella. Joskus täytyy tyytyä tällaisiin korvikeaineisiin.

Jälkiruokana oli kukkakakkua

Toukotöitä

Vuodenkierron mukaan, tähän ailaan vuodesta, me puutarhahurahtaneet kylvämme. Tänään oli ensimmäinen avomaapäivä. Kahdelle palstalle piilotin siemeniä.
Aloitan idästä, eli itäisen lohkon itäreunasta:
Lanttua
Varhaista porkkanaa
Kesäporkkanaa
Porkkanaseosta
Talviporkkanaa.

Sitten siirrytään toiseen äärilaitaan ja ääreltä edetään kohti keskustaa:
Tilliä
Kruunutilliä
Pinaattia
Persiljaa
Mangoldia
Rukolasalaattia
Lehtisalaattia
Parsasalaattia
Lehtikaalta