Jambalaya ja ruohosipulinkukkainen salaatti. Ja kesäteatteri.

Tyttäreni kanssa kävimme kesäteatterissa. Tangomusikaalin musiikki oli  hyvää, näytteleminen ei ihan yltänyt samalle tasolle. Tämähän on luonnollista ja enemmän kuin ymmärrettävää. Esiintyjäkaarti oli musiikin, ei näytteleisen ammattilaisia. Tangokuninkaallisiakin oli kolme.
Tyytyväinen olin kuulemaani. Juuri tällaista painotusta toivoin ja odotin. 

Sunnuntaina Taka-Pajulampiska teki ruokaa vanhalle isälleen. Samalla sitä tuli myös veljelleen, hänen vaimolleen ja tyttärelleen. Nuotiopaikalla tehtiin jambalayaa.
Enhän minäkään ihan kokonaan malttanut pysyä sivussa. On ruuanlaitto niin mukavaa. Ja varsinkin tulen kanssa eltaaminen.

Pojallani on paellapannu, jota lainasimme. Se osoittautui muurikkaa paremmaksi isojen annosten tekoon, koska siinä on korkeat reunat. Mutta ohutpohjaisena se ei ole oman valurautaisen muurinpohjapannuni veroinen. Paksu rauta varastoi paremmin lämpöä, joten tulen voiman kanssa ei tarvitse olla niin tarkkana. Lämpötilan muutos on loivempaa. Siksi, ja parista muustakin syystä, minä keskityin nyt tulen ylläpitoon. Taka-Pajulampiska taitavampana kokkina hämmensi ruokaa.

Salaattiainekset keräilimme pihaltani, kuinkas muuten. Tavallisen lehtisalaatin lisäksi vihreiden lehtien joukossa on rukolasalaattia, pinaattia, lehtikaalta, mangoldia, oreganoa ja rakuunaa sekä ruohosipulin kukkia. Viimemainitut ovat paitsi hauskan värisiä, myös makuisia. Kaikki tosin eivät sipulin mausta pidä, me kaikki läsnäolleet tykkäsimme.
Kukissa on voimakkaimpana sama maku kuin itse ruohosipulissa. Lisäksi siinä on selvä hunajainen vivahde, joka pehmentää kitkeryyttä.
Kukkapohja on todella kitkerän makuinen, sitä ei kannata syödä. Paitsi jos sattuu omaamaan vielä minuakin omituisemmat makumieltymykset.

Tällainen annos näistä tuli. Leipänä on ihan vain kaupan täysjyväleipää.
Santsatakin piti.

Jälkiruuaksi paistoimme perinteisiä muurinpohjalettuja. Päällä kaupasta valmiina ostettua vaniljakastiketta ja  pakastimesta valmiina otettua Q-hilloa.