Vaikka olen liian laiska pelkän estetiikan vuoksi raatamaan, hämmästelin, kuinka paljon kukkia pihamaani työntää esiin. Osasyyllinen lähiympäristöni kukitukseen on eksäni, joka harrasti aikanaan enemmän koristekasveja minun keskittyessäni syötävän kasvatukseen. Vielä en ole saanut kaikkea kauneutta tuhottua läheltäni. Mutta aika työskentelee ankeuden puolella. moni istutus on ruohottunut. Mutta toisaalta, luonto levittää kukkivia kasveja ihan itsekseenkin.
Tämä ruusu on siirretty entisen puolisoni lapsuuden kodin pihalta. Jokin ikivanha, yksinkertainen maatiaislajike se lienee. Toinen samaa perua oleva puska kasvaa tämän vieressä, hiukan vaaleamman punainen ja myöhäisempi.
Tämä ruusu lienee tuota ikivanhaakin vanhempi laji. Jokin villiruusu se käsittääkseni on. Se on kasvanut orapihlaja-aidan sisässä niin kauan, kohta 30 v, kuin olen nykyistä torppaani asuttanut. Hyvin se näyttää viihtyvän, pikkuhiljaa levittäytyy pensasaitaa pitkin. Kyllä saa laajeta, hieno on.
Saman pensasaidan vierellä kasvaa mesiangervoa. Ihan varma en ole, miten tämä on paikkansa valinnut. Entistä muijaa epäilen.
Tämän kauniin valkoisen, rehevän ja helppohoitoisen kukan alkuperän luulen tietäväni: Vuohenputki. Sitä on joka paikassa, kitkemisyrityksistä huolimatta. Varsinkin marjapensaat kärsivät kilpailusta tämän kanssa. Ilman ulkopuolista apua viinimarjat tukahtuisivat. Varsinainen maanvaiva siis on vuohenputki.
Tuoksuvadelma kasvaa myös pensasaidan vierellä ja sisällä. Tämän kasvin ex siirsi tilapäisesti nykyiseen paikkaan. Ilman myrkkyjä sitä tuskin saisi enää hävitettyä. Mutta olkoon paikallaan, eipä tuosta juuri haittaakaan ole. Kukkimisaikansa se on ihan näyttävä näköinen. Tuuheakasvuisena kesäisin hyvä näkösuoja.
Kiviaidan päällä kasvaa maksaruohoa. Sitä on istutettu siihen ihan tahallaan. Ensimmäiset tupsut ostettiin puutarhalta parikymmentä vuotta sitten. Hyvin on viihtynyt tällaisella kuivalla, melko aurinkoisella paikalla.
Aidan takana kasvaa humalaa, joka kurottelee kivikasan yli.
Tämä akilleija on löytänyt kasvupaikkansa saman kiviaidan päältä. Aidalle laitettiin vähän multaa maksaruohoja varten. Olisikohan mullassa ollut kukan siemen, vai onko lennähtänyt jostakin omia aikojaan. Tietoisesti tätä ei ole tälle paikalle istutettu. Mieleisensä sijan näyttää kasvi valinneen. Hyvä valinta. Saa olla siinä minun puolestani.
Tämä varjolilja on mystinen yksilö. En tiedä, miten se tähän on tullut. Yhtenä kesänä, ruohoa leikatessani, huomasin kummallisen rikkaruohon heinän sisässä. Jätin sen kasvamaan. Tällainen siitä kasvoi. Ja on kasvanut jo vuosia. Ja lisääntynyt.
Yksi varsi on ilmestynyt torppani toiselle puolen, vuorenkilpien väliin. Siemenistä luulen sen saaneen alkunsa tontillani, ehkä lintujen levittämänä.
Hieno kasvi. Näyttäisi, ettei levittäydy ihan vallattomasti. Ei siis liene ihan kaikkein haitallisin vieraslaji.
Lähikuva kukasta. Kelpaa kimalaisellekin.
