Miehenkuvann kaksvispata

Takan lämpöä kannattaa hyödyntää huoneiden lämmityskaudellla myös ruuan valmistukseen. Samalla lämmöllä se tulee, ja maailma pelastuu siinä sivussa.

Padan voi jättää hautumaan pidemmäksikin aikaa, vaikka yön yli. Pitkä kypsennysaika ei oikein onnistu sähköuunissa, nuukuus estää sen. Tällainen ruoka vain paranee paistoaikaa jatkamalla, tietysti johonkin rajaan asti, jota en ole vielä saavuttanut. Nälkä tulee ennen.

Uuni ei saa olla ylettömän kuuma pitkässä haudutuksessa, kuten ei muussakaan haudutuksessa. Palovammoja tulee kasviksille liiassa kuumassa.

Heti kohta kovan lämmityksen jälkeen oma takkani on arvattavasti yli 300°. Mittaria minulla ei ole, mutta pullan ja sämpylän paistamisella olen testannut. Palavat mustiksi jo muutamassa minuutissa. Reilun puolen tunnin odottelun jälkeen pulla paistuu, ei pala, mutta nopeasti. Silloin arvaan lämmön olevan reilut 250°.

Vielä tunti tai muutama odottelua, niin padan voi jättää uuniin yöksi. Kovin tarkkaa paistoaikaa tällaisella ruualla ei ole, kunhan vain tulee kypsäksi. Padan kansi estää sitä kuivumasta. 

Jokainen uuni on yksilö, niiden tavat oppii vain kokeilemalla.

Yritys ja erehdys on hyvä menetelmä.

Yritys ja onnistuminen olisi parempi, ja palkitsevampi. Mutta harvinainen.

                                        

Mutta takaisin alkuun; pataruuan rakentelu meni tähän tapaan:

Tilkka rypsiöljyä pataan, pataa kieritellään, että seinätkin kostuvat; estää pohjaan ja seinämiin palamista ja helpottaa tyhjennetyn padan puhdistamista

- n. 5 sipulia
- n. 2 pientä lanttua
- 1 keskikokoinen purjo
- n. nyrkin kokoinen parsakaali eli broccoli
- n. 5 pienehköä perunaa
- runsaasti porkkanaa, näillä täytin padan (arviolta 1.5 l. )
- n. 2 dl (1 purkki ) tomaattimurskaa

- n. 0.5 dl soijakastiketta
-  puoli purkillista hapanimelä kastiketta (n. 1 dl, esim. Uncle Bens)
(- n. 0.5 dl mustaherukkamehutiivistettä)
- n. 5 kierrosta pippuria myllystä
- n. 2 tl basilikaa
- n. 1 tl salviaa
- n. 1 tl timjamia
- suolaa (minä en laittanut, soijakastikkeessa on sitä)

- muita mausteita maun mukaan

- kanasuikaleita tai koipireisiä kasvisten päälle
Juurekset lohkotaan, nesteet ja mausteet sekaan (sekoitetaan) ja pata uuniin.
Paistamisen loppuvaiheessa (annoslämmityksessä mikrossa tai uunissa ) päälle persiljaa .

Tällainen siitä sitten tuli

Ja variaatioitahan tästä pataruuasta saadaan aikaseksi esim. seuraavilla lisäyksillä tai vaihdokkailla:

- karjalanpaistia kanan sijaan sekoitetaan muiden aineiden joukkoon
- tai palapaistia, tai lihasuikaleita
- tai vaikkapa makkaraa
- sokeriherneitä muiden kasvisten lisäksi  sijaan

- kesäkurpitsaa
- omenaa
- herkkusieniä
- metsäsieniä
- naurista
- punajuurta
- selleriä
- palsternakkaa
- valkosipulia

- currya kanapataan

- tomaattipyrettä  (n. 2 rkl) freesattuna (kuumennetaan nopeasti paistinpannulla tilkassa ruokaöljyä)

- muitakin mausteita voi freesata. Tätä konstia en ole kokeillut, mutta sitä suositeltiin.

- hunajaa
- viinietikkaa
- muuta, mitä

Kasviksia voi ja kannattaa vaihdella vaihteen vuoksikin ja sen mukaan mitä sattuu olemaan saatavilla

Kastikkeet, esim. soijakastike, hapanimelä yms. eivät ole välttämättömiä. Joskus tein kanapadan pelkistä juureksista ja marinoiduista kanan koipireisistä. Mausteitakaan ei muistaakseni ollut muita kuin marinadin mukana tulleet. Hyvää siitä tuli niinkin.

Uunipuuro

Kuvassa on uunipuuron seurana miehenkuvan kasvispata. Omaa kuvaa pelkästä puurosta en tullut ottaneeksi.

Uunipuuro on mahdollisimman helppo, mutta hyvänmakuinen murkina, varsinkin aamupalaksi. Talviaikaan, lämmityskaudella, teen tätä lähes aina, kun lämmitän takan. Yleensä useita kertoja viikossa. Riippuu tietysti pakkasista ja vireystilastani.
Näin se synnytetään:

- 1 dl kauraryynejä (mielellään tavallisia, ei pika-) tai muita ryynejä
- 2.5 dl vettä
-suolaa (ei pakollinen)

Uunin lämpö saisi olla mahdollisimman mieto, arvaisin alle 100°C, niin tulee paremman makuinen tulos. Onnistuu kyllä kuumemmassakin uunissa (arvaisin yli 200°C illalla), mutta puuro saattaa palaa kiinni kupin reunoihin, ruuan rakenne ja makukin kuumuudessa tosin kärsii. Silti maku on parempi kuin mikropuurossa. Aamulla puuro on kypsää. Päälle esim. omenasosetta ja maitoa, ja sitten syömään.
Puuron paistoajaksi riittää pari tuntiakin. Joskus olen unohtanut laittaa sen paistumaan illalla, ja tehnyt sen vasta aamulla. Kahvittelun ja lehden lukemisen ym. viikonloppuaamutoimien  jälkeen puuro on ollut syötävää, tai oikeastaan hyvää. Aineet keraamikuppiin ja kansi päälle (minulla kantena on käytetty, tyhjennetty maksalaatikkovuoka leväytettynä ja reunat käännettynä kupin mukaisesti) Kuppi uuniin illalla. Ja aamulla naatiskellaan.

Jauheliha-juuresvuoka

Tämän luvun kirjoitus meni muistelmien puolelle. Lapset puolisoineen olivat käymässä joskus päiväyksen aikoihin, tarkkaa päivämäärää en muista. Kuvia ruuanlaitosta otimme, mutta kirjoittaminen jäi, kirjoitan tätä toukokuun lopulla 2011. Saatan siis muistaa ihan väärin. Älä ota siis tätäkään tekstiä todesta, ihan on se miehenkuvan kirjoittelua.

Jauhelihan ja sipulit sekä purjon paistoimme pannulla. Vieressä luultavasti juustoraastetta. Tai saattaa se olla lantturaastettakin.

Juurekset raastoimme raastinraudalla ja esikypsensimme myös pannulla, kuten jauhelihakin yläkuvassa

 Juureksina oli ainakin lanttua, naurista, kyssäkaalia ja muistaakseni myös porkkanaa. Myös punajuurta, parsa-, kukka- tai keräkaalta voi käyttää. Melkeinpä mitä vain kasvista tai juuresta - mitä vain sattuu olemaan käsillä, niitä  kannattaa kokeilla

.

 Esikypsennökset ladottiin kahteen kerrokseen, kasvikset alle, lihapuoli päälle.

Seuraavaksi yrtit ja mausteet. Niitä tavallisia, kuten basilikaa, rakuunaa, oreganoa ja timjamia. Ja tietysti pippuria. Päällimmäiseksi juustoraaste. Vuoka uuniin, parisataa astetta puolisen tuntia.

Valmis vuoka etualalla alla. Melkein kaiken jaksoimme syödä viidestään, ennen kuvan ottamista, Jälkiruuaksi paistoimme pannaria. Kuvassa keskellä näkyvä, uunissa alemmmalla tasolla ollut pellillinen paistui kiertoilmauunissa huonosti. Lisälämpöä vielä tarvitsi se myöhemmin.

Hyvää oli murkina. Miehenkuva on vähään tyytyväinen, omatekoista ruokaa kun on tottunut syömään eikä siis paremmasta tiedä. Myös vieraiden nälkä tuli tyydytetyksi.
Kehujakin sain. Ovatkohan nykynuoret kohteliaita, vähään tyytyväisiä vai hekin huonolle ruualle tottuneita. Tai voisivatkohan nämä miehenkuvan pöperöt sittenkin olla ihmisravinnoksi kevollisia valmisteita, enpä tiedä.

Proteiinirieska

 Tämän reseptin olen mukaillut äitini kertoman pohjalta. Hänen ohjeessaan on mukana vain maito, suola, ohrajauho ja leivinjauhe. Muut allaluetellut aineet lisäsin omien kokeilujeni ja mieltymysteni mukaan.
Soijajauho on hyvä aine monissa leivonnaisissa Se antaa leipään hiukan makeutta ja on lisäksi tervellistä, proteiinipitoista. Vehnäjauho on mukana pelkästään leipoutumisen, sitkon, vuoksi. Ruisjauho on mausteena.

 Osaluetelo (yksi annos, n. 5 leipää):

- 0.5 l kevytmaitoa (tai vettä)

- 0.5 tl suolaa

- n. 0.5 kg ohrajauhoja (n. 8 dl)

- 1 dl soijajauhoja (tai 2 dl)

- 1 dl ruisjauhoja

- 1 dl vehnäjauhoja

- 1 tl leivinjauhetta

Muita tarvikkeita:

- Kulho

- Kaulin

- Leipälapio eli pelkka (ei tarvita sähköuunissa pullapellillä paistettaessa)

- Leivinuuni, takka tai sähköuuni

- Takkaa käytettäessä teräslevy (n. 2 ... 5 mm paksu, tulipesää vähän pienempi (vähintän leivän kokoinen) plootu, ei siis pullapelti. Teräslevy sitoo lämpöä ohutta peltiä enemmän. Rieska ei pala kiinni paljaan, kuumaan levyyn, vaikka sillä ei ole rasvaa, leivinpaperia tms.

- Sähköuunissa joko yllämainittu teräslevy, pitsakivi tai pullapelti jolla leivinpaperi tai muu paistoalusta.

Leipominen:

Kuivat aineet sekoitetaan kylmään maitoon, leivinjauhe pieneen jauhomäärään sekoitettuna, ettei jäisi paakuiksi.

Maitokammoiset voivat tehdä taikinan maidon sijaan veteen. Soijajauhoja kannattaa silloin lisätä hieman ja vastaavasti vähentää ohrajauhojen määrää.

Vehnäjauhot ovat mukana leipoutumisen helpottamiseksi. Niiden myötä taikinaan tulee sitkoa.

Ruisjauhot ovat lähinnä mausteena. Leipään saa erilaisen makuvivahteen, jos rukiin jättää pois (tai lisää sen määrää).

Ohraisimman maun saa pelkillä ohrajauhoilla, mutta ilman soijaa kyseessä ei ole proteiinirieska.

Jauhomäärä on sopiva, kun taikina irtoaa kulhon reunoista. Löysähköstä taikinasta tulee parempi leipä ja sitä on helpompi kaulita kuin liian kuivaa.

Taikinan annetaan turvota hetki (15 min tai kauemmin) liinan alla. Turvotus ei ole välttämätöntä, mutta se parantaa lopputulosta.

Jauhoja lisätään vielä leipomisvaiheessa pöydälle ja sipaistaan leivän pintaankin, jos (kun) leipä pyrkii liimaantumaan pöytään ja kaulimeen.

Noin nyrkin kokoinen taikinalohko puristellaan palloksi ja kaulitaan ohueksi levyksi jauhotetulla pöydällä, silikonialustalla tms.

Leipään pistellään reikiä esim. haarukalla. Reiä’t estävät kohokuorisuutta.

Leipälapio on tarpeen leivontapuuhissa. Paremman puutteessa miehenkuvan pitää tyytyä tällaiseen, ihan vaan kotitekoiseen.

Paistaminen:

- Sähköuunissa

Pitsakiven annetaan lämmitä uunin mukana, ettei se halkeilisi eli rapautuisi.

Paistolämpötila saa olla korkea (n. 275°C). Liian kuuma uuni on parempi kuin liian viileä.

Leipä asetetaan leipälapiolla pitsakivelle. Tai, ellei pitsakiveä ole käytettäissä, kuten pullat pullapellille.

Paistoaika on n. 5 min, eli kunnes leipä alkaa hiukan tummua pinnalta. Paistumista voi seurata katseella. Pienet mustumat (hiiltymätkin) kuuluvat rieskaan, varsinkin pohjan puolelle.

- Leivinuunissa

Paistetaan suoraan uunin arinalla. Uunin lämpötilan arviointi vaatii kokemusta. Ensimmäinen leipä yleensä palaa, mutta silloin kannattaa antaa lämmön hiipua hiukan ja/tai lyhentää paistoaikaa. Seuraavalla leipomiskeralla lämpötilan arviointi on helpompaa.

- Takassa

Paistetaan teräslevyllä, joka on puhdistettu (saa olla vähän ruosteinenkin, saadaan rautaisannos leipään samalla) ja huuhdeltu. Levy asetetaan uunin pohjalle kun hiillos on hiipunut, siis hyvissä ajoin ennen paistamista, että levy ehtisi lämmetä.

Maistaminen:

Rieska on parasta uunilämpimänä osittain sulaneen voin (tai muun levitteen) ja kylmän maidon kera.

Kylmänä sen päälle sopivat levitteen lisäksi esim. kinkku- makkara ja/tai juustosiivut, maksamakkara ja/tai suolakurkku, raa’at sipulirenkaat jne.

Kuten jäätelökin, on rieska hyvää kun yksin syö. Jaettu ilo on puolet vähemmän.

Mutta voi sitä nauttia joukkoruokailunakin. Toimii kummassakin. Testattu on.

Syyssoppa

Iso kattilallinen, n. 10 annosta,tai  n. viidelle nälkäiselle henkilölle (3 – 4 litraa):

Osaluettelo:

Erilaisia juureksia ja muita kasviksia n. 2 kg

-          Porkkanaa

-          Punajuurta

-          Lanttua

-          Naurista

-          Kyssäkaalta

-          Kesäkurpitsaa

-          Parsakaalta

-          Sokerihernettä

-          Purjoa

-          Yms.

       Mausteita ja yrttejä:

-          Lipstikkaa (korvaa kasvisliemikuution)

-          Suolaa, mieluummin vähän (esim. 1 tl)

-          Pippuria

-          Korianteria (siemeniä jauhettuna ja/ tai lehtiä)

-          Basilikaa (maltillisesti)

-          Timjamia (maltillisesti)

-          Oreganoa (maltillisesti)

-          Rosmariinia (maltillisesti)

-          Lehtiselleriä (maltillisesti)

-          Tilliä reilusti

-          Persiljaa runsaasti

       Muut aineet:

-          Maustamattomia kanasuikaleita vähintään 400 g, enempi parempi

-          Kookosmaitoa 0.5  - 1 l. Puolella litralla tulee enempi muhennos ja vähemmän makea, litralla keittomaisempi ja makeampi.

-          Sipulia, useita

-          Rasvaa, kanan ja sipulin paistamiseen

-          Vettä, n. 1.5 l

Kasvikset pestään, kuorelliset kuoritaan ja suikaloidaan.

Niitä keitetään lipstikalla, pippurinmarjoilla ja suolalla maustetussa vedessä lähes kypsiksi. Ensin laitetaan porkkana ja lanttu kiehumaan, n. 5 minuutin jälkeen loput kasvit. Jatketaan keittämistä n. 15 min.

Kana paistetaan öljytilkassa. Korianterin siemenjauhetta ripotellaan päälle. Paistos lisätään keittokattilaan. Sipuli kuullotetaan ja lisätään keitokseen.

Kookosmaito lisätään keitoon, samoin silputut mausteyrtit.

Annetaan keittyä miedosti  n. 10 min.

Lopuksi lisätään tilli-persiljasilppu.

Kaikkia juureksiahan ei välttämätä tarvita, mutta mitä useampaa lajia sattuu olemaan saatavilla, niin sen maittavampi soppa syntyy. Perunaakin voi käyttää joukon jatkona, jos siitä tykkää.

Mausteita ja yrttejä ohjeessani on myös joka lähtöön ehdolla. Suola, pippuri ja persilja ovat niistä tärkeimmät, niilläkin pärjää.

Annoskoko on megaluokkaa. Pienemmälle porukalle tietysti  riittää vähempikin.

Keiton maku ei kärsi uudelleenlämmityksestä. Koska kesäkeitosta tuttu maito on korvattu kookosmaidolla, niin soppa sopii myös pakastettavaksi.

Puolukkahyytelö

Hyytelöaineina tarvitaan vain puolukkaa, sokeria ja vettä. Alla näkyvät omenat ovat kuvassa ihan vain muuten vain. Yhteys hyytelön tekoon on ainoastaan ajallinen. Sattuivat samaan kuvaan, omena-aikaan, ja erillistä kuvaa puolukoista en tullut ottaneeksi.

Puolukoiden pitää olla osittain raakoja, jotta niissä on hyytymisainetta, pektiiniä. Se hajoaa kypsissä marjoissa, muistaakseni hedelmäsokeriksi. Faktat tietysti pitäisi tarkistaa ennen kirjoitamista.  Muta netissähän kuuluu olla huhupuheita, ennakkoluuloja ja muuta sellaista epätotta asiattomuutta. Tämä nyt liene sitä, tai sitten, sattumalta, ihan oikeaa asiaa. Enpä tiedä.

Puoliraakoja puolukoita oli pari ämpärillistä. Keittoprosessissa ne hupenivat niin paljon, että siivilöity mehu mahtui yhteen 10 litran kattilaan.

Marjoja ei tarvitse siivota kovin huolella, sillä kuoret ja roskat siivilöidään hyytelöstä pois. Kuorijäte ei ole ihmisravinnoksi kovinkaan maukasta. Jopa miehenkuvaltakin se joutaa tunkiolle.

Puolukat keitin kahdessa erässä. Vesitilkka, juomalasillinen tai hiukan enemmän, helpottaa keittymisen aloitusta. Varsinkin alkuvaiheessa kannattaa hämmentää ahkerasti, siis lähes koko ajan, sillä kuivat marjat palavat herkästi pohjaan. Kun marjat mehustuvat, eli halkeilevat, ne sekoittuvat itsekseenkin kattilassa ja alimmaiset eivät pääse niin pahoin ylikuumenemaan.

Marjat saavat kiehahtaa muutaman minuutin, niin mehu irtoaa mössöstä tarkemmin.

Keitetty mössö siivilöidään. Käytin paremman puutteessa ihan tavallista keittiösiivilää. sen kuvakin löytyy jostain toisaalta tästä blogista, mutta enpä viitsi tähän sitä hakea. Kuorijäte kompostoidaan, jos koposti on kotosalla. Tai viedään biojätteeseen.

Mehun sekaan kuuluu lisätä runsaasti sokeria, jos käytää tavallista taloussokeria. Minä käytin sitä. Hillosokeria käytettäessä voisi pärjätä vähän vähemmällä, enpä tiedä kun en ole kokeillut.

Taloussokeria pitää olla suunnilleen yhtä paljon kuin mehua, siis kiloissa. Eräänä vuonna yritin tehdä terveellisempää, vähemmän hiilihydraattista hyytelöä vain reilula puolella sokerikilomäärällä mehuun nähden. Sain tulokseksi puolukkamehua.

Mehun kiehautin, että sokeri varmemmin sekoittuisi. Lisäksi kuuma mehu tappaa säilykepurkissa mahdollisesti lymyäviä homesieni-itiöitä tehokkaammin kuin haalea neste.

Iso oli vaiva, vähän saalista. Ensin puolukoiden poiminen, kotiin kuskaus, keittely ja purkitus. Vaiva kannattaa vain harrastusmielessä. Makean nälän saisi helpommin tyydytetyksi vaikka patukoilla.

Harrastelija saa makean suun lisäksi muutakin mielihyvää: luontoelämyksiä, itse tekemisen iloa ja hyvällä tuurilla onnistumisen elämyksen.

Kasvisvokki ja kaslerpihvit

 Kasvisvokin aineista iso osa löytyi kotipihalta, katso luku "kasvimaa" tästä blogista samalta ajalta kuin tämä sivu.



Tällaisia kasveja keräilin tämänkertaiseen sapuskaan:

 Kyssäkaali, nauris, punajuuri, lanttu,porkkana, purjo. Päällä kesäkurpitsa ja parsakaali

Samat kasvit hiukan eri kulmasta

Pilkottuna ja keräiltynä vokkiainekset näyttävät tällaisilta:
Juurekset kulhoissa, tomaattimurska, kastike (vajaa desi vettä ja soijakastiketta, vajaa puoli dl viinietikkaa tai balsamikoa, pari rkl. sokeria. Reseptiin kuuluisi purkki tai edes puoli purkillista hapanimelää valmiskastiketta, mutta unohdin ostaa. Nyt tein vokin ilman sitä.
Edessä yrtit: ruohosipuli, oregano, basilika, selleri, timjami, tilli, persilja.

Grillipaikka, eli tiilikasa ja muurinpohjapannu. Nuotio palaa alla.

Kasvikset kypsyvät. Sen verran ison annoksen tein, samoilla tulilla, että ei mahtuneet kerralla muurikalle. Kahdella kerralla mahtuivat.

Lihan himoon ostin kaslerpihvejä. Sikaa sialle. Kaikkiruokaisia molemmat. Toinen söi toisen.

Tämän näköinen annos siitä tuli. Kattaus ei ehkä ole ihan vimosen päälle, mutta sapuskan maku oli kyllä suuhuni sopivaa. Liinattomalta pöydältäkin nautittuna.

Jäihän tuota vielä toiseksi ja kolmanneksikin kerraksi. Pakastimessa se säilyy pitempäänkin, ettei koko viikkoa tarvitse samaa syödä.

Kasvimaa

Heti kohta, kun muutimme nykyisin asuttamaani torppaan, aloimme pihamaan muokkauksen. Työnjako oli silloin pääpiirteissään sellainen, että minä huolehdin syötävistä kasveista, silloinen puolisoni silmän ruuasta. Työnjaossa on sittemmin tapahtunut sellainen pieni muutos, että estetiikkapuoli on siirtynyt Äiti Luonnon hoteisiin. Feminiinejä molemmat, joka tapauksessa.
Kasvatusharrastukseni on jatkunut jo parikymmentä vuotta. Pikkuhiljaa viljelyala on laajennut ja lajimäärä lisääntynyt, valitettavasti... Tähän on tultu:

Kasvilava; etumaisessa vasemmalla  kyssä- ja parsakaalia, tilliä, timjamia, selleriä, persiljaa, salaattia ja lisää persiljaa.
Takana vas. avomaan kurkkua ja kesäkurpitsaa.

Kasvimaata: Vas. punanen viinimarja, sen takana punajuurta. Sen vieressä purjoa, sitten lanttua ja perunaa.
Punajuuren edessä rikkaruohoa (piti tulla persiljaa), sitten kyssä- ja parsakaalta.
Perunan edessä musta viinimarja, ja punainen.

Vasemmalla kaalia, tilliä, sipulia jas naurista. Nauriin takana ruohosipuli (ei näy).
Taustalla porkkanaa ja salaattia.

Kasvimaa eri kulmasta:
Edessä porkkana, sen takana vas. ruohosipuli ja salaatti. Sitten hernekeppejä (herne iti huonosti). Takana perunaa, omenapuu ja autotalli.
Vas. takana torppa.

Yrttejä: oregano, basilika, rakuuna selleri pipar- ja viherminttu.
Takana oleva rakennus on  saunasyylä.

Yrttejä: rakuuna, basilika, anis, oregano ja meirami.
Ovat torpan eteläseinustalla.

Torpan nurkalta lähtee jänisaita. Julistin kasvimaani rusakkovapaaksi vyöhykkeeksi ja aitsin sen. Kaupungissa ei ole liikenteen lisäksi jäniksille luontaisia vihollisia, mutta ruokaa runsaasti. Harmittavan hyvin ne viihtyvät, kasvavat ja lisääntyvät. Aitaamattomat kasvikset ovat todellisessa vaarassa. Yhtenä kesänä ne söivät porkkanani varret. Moneen kertaan, aina kun vähänkin uutta versoa yriti kasvaa. Sinä vuonna minä en syönyt omia porkkanoita.

Hillous

Tällä kertaa tein sekohilloa erilaisista marjoista ja raparperista.

Samalla menetelmällä saa eri marja- ja/tai hedelmäseoksista uusia makuvivahteita.

Tällaisista alkuaineista se lähti:

Punaiset viinimarjat puskassa.

Ja mustat

Mustat marjat kattilassa. Tilkka vettä kannattaa lisätä joukkoon ennen keittelyä, ettei keitos pala pohjaan.

Karviaisia...

Punaisia viinimatjoja..

Raparperia paloiksi leikattuna..

Keitos kiehuu. Ennen lämmitystä lorautetaan puolisen  litraa vettä kattilaan, ettei keitos palaisi pohjaan. Sokeri, tähän keitokseen 2 kg, lisäsin sen marjojen jo mehustuttua. Kuivat marjat ja kuiva sokeri palavat helposti pohjaan.

Mehun pullotusta siivilällä  ja suppilplla. Täysi pullo jäähtyy kyljellään. Kuuma mehu tappaa homeitiöitä korkista ja tiivistteestä. 10 litran keitoksesta voi siivilöidä pari litraa mehua, jotta hiilo jää sopivan mehukkaaksi. Jos käyttää tavallista kide- (ei hiillo) sokeria.

Hillon purkitusta. Välillä lisäsin puoli kiloa sokeria ja kiehautin.
Täydet purkit jäähtyvät ylösalaisin itiöntappo- ja kannen tiivistymissyistä.

Vaivan palkka. Huono tuntipalkka, jos pelkästään ansiomielessä tekisin.

Tällä kertaa tein siis sekohilloa erilaisista marjoista ja raparperista.

Samalla menetelmällä saa eri marja- ja/tai hedelmäseoksista uusia makuvivahteita. 

Kuningatar- eli Q-hillo ja -mehu ovat minun ja lasteni makuun. Siihen tulee mustikkaa ja vadelmaa suhteessa fifty-sixty. Sokeria tarvitaan vain n. puolet tämän keitoksen määrästä, koska marjat ovat sokerisempia. Jos kuitenkin aikoo säilöä tuotosta pitempään kellariolosuhteissa, niin säilyvyyden vuoksi sokeria kannattaa käyttää runsaasti. Pakastettuna (muoviastioissa) vähempikin sokeri riittää. Tai jos keittää pienempiä eriä, muutaman viikon tarve kerrallaan.

Oikean sokerin määrän luonnollisesti kukin maistaa omassa suussaan. Minä tykkään turhankin makeasta. Vähempi hiilihydraatti olisi terveellisempi.