keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Iltapalaa, eli soijakastike

Huomiseksi, ruokatunnille, ei ollut oikein minun mieleistä sapuskaa. Siksipä tein iltapalaksi keveän, mutta silti ruokaisan täyttävän iltapalan, jota syön myös huomenna, ylihuomenna...  niin kauan kuin sitä riittää. Hyvää ruokaahan ei pidä heittää tunkiolle, ellei se itse sinne kävele.
Ruokatunnilla tapaan pyöräillä kotiin lämmittämään aikaisemmin valmistamaani tai muuten vaan varaamaani einestä mikrossa. Työpäivä katkeaa mukavasti, kun saa käydä puolivälissä päivää poissa pulpetista. Samalla tulee vähän liikuntaakin. Ilman tällaista itsepetosta jäisi tämäkin vähä pois. Työmatka yhteen suuntaan on säälittävän lyhyt, vajaa 3 km, joten sehän ei riitä päivittäisliikunnaksi alkuunkaan.
Tyttäreni kehui joskus, milloin se olikaan - aivan oikein, tässä taannoin, jos ollaan täsmällisiä, soijapaloja. Pitkään säilyvä hätävararaaka-aine, lihan korvike. Proteenipitoinen kasvisruokamössön perusta siis. Sitä kokeilin nyt, kun kauppaan en viitsinyt iltaselle lähteä. Muut lähtöaineet löytryivät kaapeista, pakastimesta ja pihalta, siis  tällaisia:
Kastikehan on melkein sama kuin aikaisemmi valmistamani ja kirjaamani nakkikastike. Makkaran tilalla on vain soijapalat, joita esikeitin pussin ohjeen mukaan, kymmenisen minuuttia. Paloja tuli annokseen n. 3 dl.
Ryytimaalta löytyi tuoreita, talvehtineita lajeja, eli ruohosipulia, rakuunaa, oreganoa ja lipstikkaa (lihaliemen korvike). Pakkasesta otin sitten basilikaa, timjamia, rosmariinia ja persiljaa. Sipuli ja perunat (kuvan ulkopuolelta) ovat myös kotikasvatettuja. Sienet löytyivät pakastimesta, jonne ne löytyivät lähimetsästä viime syksynä.
Kaupasta kotiin kannettuja ovat, soijan lisäksi, ruokakerma, tomaattimurska, rypsiöljy, soijakastike ja balsamiko, sekä sokeri (= aromivahvenne), suola ja pippuri (ei kuvassa).
Ainekset sekoittelin paistinpannulla normaalijärjestyksessä, ja tämän näköistä siitä tuli:

Maku ei ole mielestäni ihan yhtä hyvä kuin jauhelihasta tai makkarasta olisi tullut. Yrttien runsaus pelasti soijapalojen miedon maun, tai pikemminkin mauttomuuden.
Kyllä tämä kuitenkin laitosruuan päihittää mennentullen. Ja onhan tämä eettistä; vähän luonnonvaroja kuluttanutta, eläimien oikeuksia kunnioittavaa, osin lähiruokaa, omalta pihalta.
Ei jouda tunkiolle, muuten kuin suolen läpi kuljettuaan. Että hyvää ruokahalua vaan!