Joulusauna

Laitoin saunan lämpiämään iltahämärissä.

Lunta satoi hiljalleen, salamavalossa hiutaleet tulevat paremmin esiin kuin horisontin ja pilviverhon takaa paistavassa kaamosauringossa.

Koska pihasaunassani ei ole sähköjä (eikä vesijohtoa), kylpy- ja pihavalot saadaan elävästä liekistä: lyhdyistä, piharoihuista ja tuikuista. Vesi juoksee pihakaivosta ämpärissä, kun vain jaksaa juoksuttaa.

Sisällä saunassa on pihahämärääkin hämärämpää.
Juoksuvettä on tuossa lyhdyn alla muuripadassa.
Jouluunhan kuuluu kuusi ja saunaan vasta. Tuo kuusenoksavasta on löylyssä vain aromaattisista syistä, ei tullut edes kokeitua kylpemistä sillä.

Hämärää on myös lauteilla. Tämän läävän hämärässä ei nää rääkätä kun itseään.Tätä äijänkäppänää, kääkkää. Löylyllä.Iliman vastaa, ittekseen.

Harvoin viitsin pihasaunaa lämmittää pakkasilla. Vaikka silloin löylyt ovat parhaimmat. Lösyset, kosteat.
Ja kontrastia voi hakea vaikkapa hangesta. Tai ainakin pihan puolelta.
Jouluna kuitenkin viitsii. Varsinkin kun on arvovieras kyläilemässä. Suoraan alenevassa polvessa.

Joskus ammoin, varmaan neljäkolmatta ajastaikaa sitten, pihasauna oli meidän perheen paras ja ainoa sauna. Nyt se on vain paras.
Silloin kannoin pikku tyttäreni huovan sisällä pihan poikki kylpemään.
Hän on kärttänyt monet kerrat minua taas tuohon samaan kyyditykseen. Olisihan se nostalgista, mutta jäi taas tekemättä, tuonnemmaksi.