Eläkevaarin lihapata

Tänään alkoi eläke. Nyt olen siis vanhus myös tilastoissa. Mieleltäni olen ollut sitä niin kauan kuin muistan. Kauan.
Ihanneammattiini pääsin viimeinkin. Uran vaihdosta en haaveile, ainakaan pariinsataan vuoteen. Sitten harkitsen uudestaan. Kun on tästä hommasta edes vähän kokemusta.

Milläpä muulla eläköitymistä voisi paremmin juhlia kuin ruuan laittamisella. Ja leipomisella. Ja syömisellä.

Takkauunin lämmitin jo eilen. Rieskaa leivoin, 7 kpl. Hiukan vajaa litra oli maitoa, muita tykötarpeita sen suhteessa.

Ja pataruuan rustasin yön ajaksi kypsymään. Seuraavia elementtejä tungin astiaan:


Kaupasta ostettuja aineksia:
- Rypsiöljyä lyhyt loraus, padan voiteluun
- Karjalanpaistilihaa 700 g
- Tomaattimurskapurkki 0,5 l
- Ruokakermaa 2 dl
- Juustoraastetta lähes sentin kerros padan pinnalle
- Punaviinietikkaa pieni loraus
- Soijakastiketta pienempi loraus
- Hunajaa 2 - 3 rkl
- Ohraryynejä pari kourallista
- Suolaa pari teelusikallista
- Pippuria myllystä

Omalta pihalta tai lähimetsistä keräiltyjä:
Kellarista:
- Muutama porkkana
- Lanttu
- Jokunen punajuuri
- Puolenkymmentä pientä sipulia
Pakastimesta:
- Omenalohkoja, parin omenan verran
- Broccolia (parsakaalta), pari desiä
-Sokerihernettä, saman verran
- Kesäkurpitsaa, puolisen litraa
- Haaparouskua, vähän, vain mausteeksi  ja kokeeksi
- Persiljaa
- Lipstikkaa
- Salviaa
- Basilikaa
- Rakuunaa
- Timjamia
Maustehyllysta:
- Korianteria
- Mustapippuria
- Suolaa 2 tl

Padan lataaminen on yksinkertainen homma. Juurekset pesin ja pilkoin, pakastamani ainekset oli esikäsitelty jo ennen jäädytystä, joten sulatin niitä jääkaapissa edellisestä illasta, yrtit silppusin keittiöveitsellä mahottoman pieniksi. Kaikki ainekset pataan ja sekoitus. Paitsi juustoraaste, joka tuli kerrokseksi pinnalle. Sitten pata uuniin, jossa se sai olla yön yli.
Ja tämän näköinen siitä tuli.

Juhla-ateriakattaukseni oli kuin minä itse; askeettinen

Eläköitymispäivää juhlistin syömisen lisäksi leipomisella. Uusintaohjelmia toki nekin. Porkkanaleipää

tein lähes vanhan, useamman kerran kokeillun reseptini mukaan. Erona ohjeeseeni on yrttimaustamisessa ja porkkanan käsittelyssä: nyt raastoin juurekset käsipelillä lihamyllykäsittelyn sijaan. Leipä kohoaa lihavammaksi tällä tavoin. Myllyllä jauhettu porkkana painaa leivät litteämmiksi lätyiksi. Maku toki on molemmissa yhtä hyvä. Varsinkin uunilämpimänä.
Taikinan joukkoon murskasin vajaan kourallisen viime kesänä kuivaamaani oreganoa. Aluksi hieroin yrttiä kourassa, ja vielä varmistin keittiöveitsellä ja leikkuulaudalla, ettei taikinaan jää yrttimausteesta tikkuja.
Noin paljoa kuin nyt tein, ei kyllä kannattaisi leipoa kerralla. Ei leipä pakastamalla parane. Kuivettuu se, varsinkin pikässä pakastuksessa. Mutta kun jälkien siivoaminen ja tiskaus on ihan yhtä iso ja vastenmielinen homma pienen kuin isommankin taikinoinnin jälkeen. Siksi harvoin ja paljon. On oma pakasteleipäkin parempaa kuin kaupan höttöleivät.

Ja samalla keittiön siivousvaivalla ja uunin lämmityksellä tein vielä pullaa omenasilmällä.

Taikinaan käytin:
1 l rasvatonta maitoa
1 pala tuorehiivaa
3 kananmunaa
2 tl suolaa
3 dl sokeria
2 dl soijajauhoja
2 dl ohrajauhoja
n. 2 kg vehnäjauhoja
n. 2 dl rypsiöljyä.

Pullan kohottaminen on opetteluttanut minua jo parikymmentä vuotta. Monta virhettä olen kokeillut. Hätäillä ei saisi, jauhoja ei saisi olla liikaa, vain sen verran, että taikina irtoaa kulhon reunoista ja alustaa pitää jaksaa pitkään vielä senkin jälkeen, kun jauhot on saatu sotkettua taikinan sekaan.

Nykyisin kohotan taikinan kolmeen , tai oikeastaan neljään kertaan:

Ensin raskina, eli löysänä vellinä. Vispilällä sekoitan muut aineet sekaan, paitsi öljyn ja suurimman osan vehnäjauhoista. Sitten, kun vispilöinti käy työlääksi ja pitäisi työntää käsi taikinaan, jätänkin tiinun liinan alle muhimaan n. puoleksi tunniksi. Hiiva ehtii kasvaa ja kehittyä rauhassa.

Toiseksi  taikinana. Vaivaan loput jauhot sekaan ja lopuksi öljyn. Kun taikina näyttää ja tuntuu tasa-aineiselta, jatkan vaivausta vielä varttitunnin verran. Se vahvistaa käsivarttani, luonnettani ja taikinan sitkoa. Sitten annan sen kohota liinan alla suunnilleen kaksinkertaiseksi.

Kolmannen kerran pullina. Tämänkertaisesta taikinamäärästä tein 72 kpl pullia: 6 pellillistä eli 3 kiertoilmauunillista.
Pyörittelin pullat pyöreiksi palloiksi ja asettelin leivinpapereille liinan alle kohoamaan. Saivat olla rauhassa niin kauan kuin paistoin porkkanajästileipiä. Niitä myös 3 uunillista eli 12 leipää.

Juuri ennen paistamista lisäsin silmätäytteen. Painoin pullaan kuopan juomalasin pohjalla, voitelin reunat kananmunalla ja laitoin vajaan ruokalusikallisen täytettä kuoppaan. Täyte oli tällä kertaa syksyllä pakastimeen säilömääni omenasosetta. Sulatetun, vajaan litran pakastesoseen sekaan sotkin ruokalusikallisen perunajauhoja suurusteeksi ja hiukan enemmän kanelia mausteeksi.
Hiukan väärin arvioin menekin. Enemmän olisi pitänyt sosetta sulattaa. Mutta eipä hätää, korvikkeena käytin puolukkahyytelöä, yhdelle pullapellilliselle.

Ja neljännen kerran pullat kohosivat sitten uunissa paistuessaan.
Tämän näköisiksi.

Hyvin maistuivat, niin pata kuin leivonnaisetkin.

Huomenna  vien maistiaisia poikani perheelle. Minua odottaa siellä luottamustehtävä. Leikimme Prinsessan ( pian 3 v.) kanssa kaksistaan sen aikaa, kun vanhempansa käyvät neuvolassa.

Kauan ja hartaasti olen odottanut eläkeikää ja sen suomaa vapautta. Enkä ollenkaan turhaan. Kyllä tämä on mukavaa.

Joulupöytä jouluna

Tyttärelläni on perinne, jo neljäs joulu menossa. Viettää keskiaikaista joulua.
Nyt, kun hän oli käymässä luonani, taannuimme keskiaikaan minun kotonani. Poikani perheineen oli myös mukana aikamatkalla.
Minä en paljoakaan osallistunut pöydän herkkujen valmistukseen, joten en niistä osaa juurikaan kertoa. Ennakkoon kävin kaupassa, tarkan listauksen mukaan. Kellaristani löytyi jotain. Apupoikana olin hiukan. Tarkempaa tietoa pöydän antimista löytyy varmaan pääkokin blogista.
Mutta joitain juttuja kuvista kerron kuitenkin.

Lautasina on mallasleivän puolikkaat. Niille lastasimme annoksemme ja söimme sormin. Mieluummin oikealla kädellä. Ja lopuksi söimme tietysti lautaset, jotka olivatkin mehevät ja täyttävät loppueväät.
Pöydän ihan vasemmassa reunassa on lisää mallasleipää ja ohrarieskaa.
Seuraavana, etualalla, on valmiina ostettu hirvimakkara ja savustettu sian potka. Niiden takana kotitekoista makkaraa. Sitä valmistimme; pursotimme luonnonsuoleen ja keittelimme; jo edsellisiltana.
Seuraavana on valkoviinissä keitettyjä vaaleita papuja. Ja uunissa yön yli kypsyneitä juureksia. Ruokaryyppy on virolainen, ruokaviini Alkosta, mutta kotona maustettu.
Maksapate ja voi ovat valmistuotteita. Kotijuuston teetin lapsityövomalla (kohta 30 v, mutta silti lapseni) ennakkoon. Sen edessä ruskeita, keitettyjä papuja.
Viinimarjahillokkeen toi pääkokki tullessaan kotoaan. Minun hillokellaristani löytyi mustaherukkahyytelöä.
Ruukussa on kraanavettä ja karahvissa kotikaljaa. Se on paitsi hyvän makuista, myös välttämätöntä. Lautasten raaka-aineeksi tarvitaan mallasta.
Ja ihan oikeassa takareunassa on vielä savukalaa, lohta ja siikaa.

Sama kattaaus vielä toisesta kulmasta.

Lyhyt on kaamospäivä. Kalaa savustettaessa oli jo lähes pimeää.
Aterian ajoitimme suvun nuorimmaisen (1,5 v) päiväunien jälkeiseen eläömänvaiheeseen.

Aterian jälkeen, illemmalla, joimme vielä glögit ja kahvit.

Tuskimpa tuo ateriamme ihan ortodoksisen keskuiaikainen oli, epäilen. Ainakaan kaltaisellamme rahvaalla ei liene ollut ihan näinkään monta ruokalajia edes jouluna.
Mutta ei tämä tällainen ihan tavallista nykyaikaakaan ole.
Joustoa sallitaan. Niin tehdään myös meikäläisissä etnisissä ravintoloissa.

Joulupöytä, aattopäivä

Aattona, saunan jälkeen nautimme jouluaterian. Aattohan ei ole varsinainen juhlapäivä, joten tarjonta oli lajivalikoimaltaan niukahko.

Vasemmalla on tyttäreni tekemiä kynttilöitä, itse punoton sydämen ympärillä mehiläisvahaa. Nautimme näitä näkö- ei makuaistilla.

Lohi on graavattu edellisenä iltana.

Laatikoita paistelin viikolla valmiiksi. Edellisvuoden resepteillä niitä tein, lähes tarkalleen. Hiukan oli eroja tilavuuksissa. Ja lanttulaatikossa. Unohdin ottaa perunasosetta sivuun lanttulaatikon miedontamista varten, enkä uutta sosetta viitsinyt keittää. Laitoin loput nauriit perunan sijaan. Eihän niitä ollut paljoa alun perinkään. Viimeisiä aikoja oli käyttää ne nyt. Hiukan oli jo pehmenneitä joukossa, heitin ne kompostiin.
Vuo'issa on molemmissa kahta lajia, kovin paljoa ei kaksi ihmistä jaksa kerralla syödä.

Kinkku on ostettu valmiiksi paistettuna, pieni mutta ylikypsä.

Kasslerpaisti on myös valmiiksi savustettu ostettaessa.

Sinappia makeutettiin hiukan hunajalla ja vesitilkalla.

Voi on ihan paketista lohkaistu

Maksalaatikko on valmiina ostettu.

Kotikaljaa tein alkuviikolla takapajulampi.blogspot.fi sivulta löytyvän ojeen mukaan. Lisäsin ohjeeseen ruokalusikallisen katajanmarjoja. Eivät haitanneet makua, mutta eivät juuri parantaneetkaan. Pitäisi lisätä määrää. tai ehkä oksankärkkiä joukkoon seuraavalla kerralla.

Mallasleipäset ohjeen kirjoittaja leipoi aamusella.

Ja onhan vielä mustaherukkahyytelöä. Se on toissasyksyistä. Hyvin oli viimeinen purkki säilynyt jääkaapissa. Tästä en löytänyt päiväkirjamerkintää, mutta menetelmä on sama kuin puolukkahyytelöä keitettäessä. Puliraa'an puolukan tilalla käytetään vain puoliraakaa mustherukkaa.


Iltasella keitimme vielä kahvit.

Piparit olivat pakstimessa valmiina, omatekoisia toki.

Tortut teimme helposti valmistaikinasta. Voitaikina on torttutaikinaa parempaa. Täyte on myös valmista, putkiloista puserrettua luumu- tai omenahilloa.

Pullat leivoin eräällä reseptimuunnelmalla:
1,3 litraa juustoheraa (tyttäreni teki kotijuustoa leipomispäivänä)
3 kananmunaa
2 palaa tuorehiivaa
5 dl sokeria
1 tl suolaa
2 dl soijajauhoja
n. 2 - 3 kg vehnäjauhoja (en mitannut, sormituntumalla)
500 g leivontamargariinia
Täytteenä:
Syksyllä keittämääni omenasosetta
tai puolukkasurvosta (2 dl) sokeroituna (1 dl) ja vehnäjauholla (2 rkl) suuruestettuna.

Lämpimän heran sekaan murensin hiivan, sekoitin sokerin ja soijajauhon ja puolet vehnäjauhoista.vispilällä. Tämä raski sai kohota liinan alla lämpimässä paikassa (takan päällä) tunteroisen. Sen jälkeen vaivasin sekaan loput jauhot, joiden mukaan tuli suola ja lopuksi huoneen lämmössä pehmenneen margariinin. Taikina sai kohota taas liinan alla n. kaksinkertaiseen tilavuuteen (reilun puoli tuntia).

Pyörittelin pullia (72 kpl), jotka saivat kohota leivinpaperilla, liinan alla taas puolisen tuntia.
Osan pullista voitelin kananmunilla ja koristelin raesokerilla ja paistoin 225 asteessa sopivan ruskeiksi (olisiko mennyt parikymmentä minuuttia uunillisessa).
Luppuihin painelin juomalasin pohjalla kuopan. Voitelin reunat kananmunalla ja täytin kuopan joko puolukkasurvoksella tai omenasoseella. Ja uuniin nekin paistumaan vuorollaan.

Syöpöyttely teki jouluisen olon, ähkyn. Mutta sellaisen sopivan. Ei tuskaisaa vaan mukavan täyteläisen.

Joulusauna

Laitoin saunan lämpiämään iltahämärissä.

Lunta satoi hiljalleen, salamavalossa hiutaleet tulevat paremmin esiin kuin horisontin ja pilviverhon takaa paistavassa kaamosauringossa.

Koska pihasaunassani ei ole sähköjä (eikä vesijohtoa), kylpy- ja pihavalot saadaan elävästä liekistä: lyhdyistä, piharoihuista ja tuikuista. Vesi juoksee pihakaivosta ämpärissä, kun vain jaksaa juoksuttaa.

Sisällä saunassa on pihahämärääkin hämärämpää.
Juoksuvettä on tuossa lyhdyn alla muuripadassa.
Jouluunhan kuuluu kuusi ja saunaan vasta. Tuo kuusenoksavasta on löylyssä vain aromaattisista syistä, ei tullut edes kokeitua kylpemistä sillä.

Hämärää on myös lauteilla. Tämän läävän hämärässä ei nää rääkätä kun itseään.Tätä äijänkäppänää, kääkkää. Löylyllä.Iliman vastaa, ittekseen.

Harvoin viitsin pihasaunaa lämmittää pakkasilla. Vaikka silloin löylyt ovat parhaimmat. Lösyset, kosteat.
Ja kontrastia voi hakea vaikkapa hangesta. Tai ainakin pihan puolelta.
Jouluna kuitenkin viitsii. Varsinkin kun on arvovieras kyläilemässä. Suoraan alenevassa polvessa.

Joskus ammoin, varmaan neljäkolmatta ajastaikaa sitten, pihasauna oli meidän perheen paras ja ainoa sauna. Nyt se on vain paras.
Silloin kannoin pikku tyttäreni huovan sisällä pihan poikki kylpemään.
Hän on kärttänyt monet kerrat minua taas tuohon samaan kyyditykseen. Olisihan se nostalgista, mutta jäi taas tekemättä, tuonnemmaksi.

Joulu-uuni-puuro

Juicen aamu alkoi A:lla. Meidän jouluaattomme alkoi joulupuurolla.

Tyttäreni, Taka-Pajulampiska, pistäytyi vieraanani. Viipyi muutaman päivän, vajaan viikon. Hyvä vieras -  osallistuu kotitöihinkin. Ja antaa mielikuvan, että viihtyy roolissaan. Joulua valmisteltiin osin porukalla, osin itsekseni jo ennakkoon.
Joulupuuron tekemiseen osallistuimme molemmat:

Kaksi reilunkokoista annosta:
- Täysmaitoa 0,7 l
- Puuroiisiä 1.5 dl
- Suolaa 0,3 tl
Aineet mitattiin voideltuun kulhoon ja sekoitettiin keskenään.
Kulho yöksi takkaan (arvaan n. 150 - 200 astetta aluksi, josta pikkuhiljaa viileni).

Sekahedelmäsoppaan tuli näitä aineksia:
- 100 g kuivattuja luumuja
- 100 g kuivattuja viikunoita
- 1 l vettä
- 0,75 l sokeria
- 0,5 tl kanelijauhetta
- 1 rkl perunajauhoja

Hedelmiä keitetin n. 5 min. ja lisätäsin sokerin. Keitin vielä n. 10 min.
Perunajauhon sekoitin vesitilkkaan (pariin ruokalusikalliseen) ja kaadoin keitokseen ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Kaneli lisäsin myös, ja annoin sopan vielä kiehahtaa.
Nautittiin viileänä puuron kera.

Enpä ole ennen tehnyt joulupuuroa uunissa. Mutta ensi jouluna taas. Oli se niin hyvää.
Riisipuuroahan voisi tehdä aikaisemminkin. Mutta ei joulupuuroa.

Ruispiparit, Porkkana-piimäkakku, porkkanainen jästileipä, proteiinirieska

Tyttäreni, Taka-Pajulampiska, kävi. Oli kylillä, veljentytärtään kaitsemassa. Vanhempansa pikkujoulujuhlivat. Samalla reissulla oli helppo käydä vanhaa isäänsä moikkaamassa. Ruuanlaitoksi ja leipomiseksihan se meillä meni taas.  Jutustelun ja muun viihdykkeen ohessa.
Pari yötä viihtyi tytär luonani. Sopiva aika, ainakin vanhan sanonnan mukaan. Kalat ja vieraat alkavat haista kolmantena päivänä. Vaikka eihän se sana tässä tapauksessa päde. Ei oma tytär ole vieras.


Lauantai-iltana lämmitin takan ja pyöräytin muutaman proteiinirieskan. Linkin jutussa paistoin leivät nuotiolla, mutta paremmin se onnistuu uunissa. Tähän tapaan.


Sunnuntaina sitten oikein urakoimme. Porkkana-piimäkakku on lähes tällainen. Lehdestä varastetun ohjeen kesäkurpitsan vaihdoin porkkanaan, triplasin määrät ja paistoin korkeareunaisilla uunipelleillä. Triplasta saa sopivasti kaksi pellillistä.


Toisena lajina tänään oli porkkanainen jästileipä, lähes tällainen. Pienillä muutoksilla, tietysti. Tällaisella reseptillä:

1.5 l vettä
2 pussia kuivahiivaa
2 tl suolaa
6 rkl siirappia
1.5 dl rypsiöljyä
1.5 l lihamyllylllä jauhettua porkkanaa
3 dl ruisjauhoja
3 dl vehnäjauhoja
3 dl ohrajauhoja
3 dl kaurahiutaleita
3 dl auringonkukan siemeniä
n. 3 kg hiivaleipäjauhoja. Näitä en mitannut, mutta määränhän tuntee jauhopeukalossaan. Sitten kun taikina alkaa irrota kulhosta vaivattaessa on jauhoja riittävästi.

Taikinointi, kohotus ja paistaminen ovat ihan normaalit, ylläolevan linkin mukaiset touhut.
Nyt kokeilin paistamista silikonivuo'assa. Ei olisi  kannattanut. Raa'aksi jäi. Lämpöä tai paistoaikaa olisi pitänyt olla enemmän. Neljä normaalia leipää onnistui kyllä ihan hyvin.



Ja sitten päivän pääasiaan: piparit. Vaikeushan tässä on ajoitus. Taikina piti tehdä jo eilen. Lepäsi yön yli jääkaapissa.
Taikina muistuttaa tavallista piparitaikinaa, paitsi jauhojen kohdalta: vehnäjauho vaihdetaan ruisjauhoon. Lisäksi ainemääristä tuli vähän hassuja, koska jääkaapissa sattui olemaan 200 g voita. Lunttiohjeemme olisi vaatinut vain 125 g. Siksi kerroimme luntin määrät 1.6:lla.

200 g voita
1.6 dl sokeria
1.6 dl siirappia
3.2 tl jauhettua kanelia
1.6 tl inkivääriä
1.6 tl pomeranssinkuorta
0.8 tl neilikkaa
1.6 kananmunaa
7.2 dl ruisjauhoja
1.6 tl soodaa.
(0.4 kourallista mantelirouhetta)


Kiuehauta voi, sokeri, siirappi ja mausteet kattilassa. Anna seoksen jäähtyä. Lisää munat. Sekoita jauhot ja sooda keskenään ja lisää taikinaan. Lisää mantelirouhe. Sekoita tasaiseksi.  Anna kovettua jääkaapissa yön yli.

Lohkaise taikinasta sopiva (esim nyrkin kokoinen) pala ja kaulitse se  jauhotetulla pöydällä 2 - 3 mm paksuksi levyksi. Painele muotilla haluamiasi hahmoja ja nosta ne paistopellille (leivinkaperi pellillä).
Paista uunin keskitasolla 200 asteessa 5 - 8 min.

Tärkeää: muista maistella taikinaa leipoessasi. Ja säästää sitä hiukan myöhempään herkutteluunkin.

Mantelirouheen lisäsimme taikinaan ihan hetken mielijohteesta. Ei se haitannut makua, päinvastoin. Piparien ulkonäöstä tuli hiukan rokonarpinen. Mutta elävä, mielenkiintoinen sekin. Ei kaduta.


Ja tässä näyte kaikista yllämainituista herkuista:

Ohra-kaura-puolukkapuuro uunissa

Annos kahdelle: itselleni ja tyttärelleni joka oli vanhassa kodissaan vierailulla.

0,5 l  vettä
1 dl ohraryynejä (eli suurimoita)
0,5 dl kauraryynejä
5 rkl puolukkaa (survosta, kokonaisia tms)
0.5 tl suolaa

Aineet mitataan uunin kestävään kulhoon, kansi päälle ja yöksi uuniin. Aamulla nannaherkkupuuro on höyryävän kuuma ja valmis herkuteltavaksi vaikkapa maidon ja sokerin kera.

Muutamia vinkkejä:
Minulla (mielen- ym.) köyhällä poikapoloisella kun ei ole leivinuunia, joudun käyttämään kypsytykseen takkaa. Lämmitän takan iltasella ja laitan puuron uuniin vasta nukkumaan mennessäni, muutama tunti lämmityksen jälkeen. Liian kuumassa uunissa puuro palaa kiinni kulhon reunoihin. Makukin kärsii kovasta kuumasta. Kokeiltu on.
Jos kulhoon ei löydy sopivaa kantta, on se helppo askarrella alumiinisesta einesvuo'asta. Vuoka pestään, levitetään ja painetaan kulhon päälle. Reunat on helppo painella kupin mukaiseti alas. Ilmatiivis kannesta ei tule, muttei tarvitsekaan. Eipähän räjähdä ylipaineissaan.

Jos tähän konstiin saisin jotenkin ujutettua sukkahousut mukaan, tyrkyttäisin sitä niksipirkkaan. Mutta kun ei niin ei. Onhan se täälläkin tarjolla tiedoksi kaikelle maailmalle. Kokeile vaikka kuuklailla niin näet.