Ei ole helppoa aloittelijalle, edes sienipaikan löytäminen. Syyskausia, useitakin, samoilin lähimetsissä, en tosin päätoimisesti. En löytänyt kuin yksittäisiä kanttarelleja, noita metsiemme kultakimpaleita. Kunnes viime syksynä sitten sattumalta, niinkuin yleensä tapahtuu, osuin apajalle. Mutta llian myöhään, sesonki oli jo lähes ohi. Vanhaksi, mädänneiksi ja ryppyisiksi olivat useimmat päässeet. Samoin käy joskus parisuhdeasioissa, jos jahkailee liian pitkään.
Tänään kävin muistitestissä: vieläkö löydän sienipaikkani.
Paikan löysin, mutta sieniä en. Yhden vain, sekin pieni.
Elän silti toivossa. Kausi on vast aluillaan, kosteutta on riittänyt, salainen paikkani on varjoisa eikä siis satokaudeltaan aikaisimpia. Jospa niitä löytyisi myöhemmin, sitten syssymmällä.
