sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Kesäkurpitsavuoka

Taas ne ovat kasvaneet, kesäkurpitsat. Samoin kävi viime kesänä. Paljon tulee nytkin, enemmän kuin jaksan tai pystyn syömään. Vanhalla ruokalajilla, kesäkurpitsavuoalla aloitin herkuttelun.
Ensimmäinen vuokakokeiluni kurpitsasta aikanaan perustui Kotikokin kurpitsaveneisiin. Siitä reseptini on pikku hiljaa muuttunut, hyvään vaiko pahaan. Ainakin erilaiseksi, joka kerta. Siinä onkin ruuanlaiton yksi viehätys.
Nyt resepti perustui jääkaapin sisältöön, kauppareissuun ja kotipuutarhakävelyyn.

Kaupasta ostin:
Naudan jauhelihaa 400 g
Juustoraastetta 500 g
Jääkaapista löytyi:
Rypsiöljyä jauhelihan paistamiseen ja paistovuoan voiteluun
Soijakastiketta n. 2 rkl
Valkoista balsamikoa n. 2 rkl
Pihalta:
Iso kesäkurpitsa
Pieni parsakaali
n. 10 kpl lehtikaalin lehteä
n. 2 dl sokeriherneen palkoja
Iso nippu ruohosipulia
Isohko nippu oreganoa
Pinempi nippu thaibasilikaa
Samoin pienilehtistä basilikaa
Ja salviaa
Sekä timjamia
Ja lipstikkaa
Persiljaa vähän enemmän (pinnalle koristeeksi ja mausteeksi)
Maustehyllystä otin:
Pippuria myllystä
Merisuolaa toisesta

Kurpitsan kuorin, halkaisin siivuiksi, poistin siemenhötön keskustasta ja paloittelin suunnilleen puollkkaan kananmunan kokoisiksi paloiksi. Heitin palat voidellun uunivuoan pohjalle. Parsa- ja lehtikaalet pesin ja suikaloin, samoin sokeriherneet. nämä kaikki kerroksittain kurpitsojen päälle. Soijakastikkeen ja balsamikon pirskotin kasviksille. Suolaa ja pippuria mylläsin muutamia kierroksia. Yrtit huuhtelin ja silppusin pieneksi mujuksi (tuli yhteensä n. litra) sekoitin niitä kulhossa tasajakoiseksi ja levitin vuokaan kerrokseksi. Seuraavaan kerrokseen tuli pannulla ruskistettu jauheliha. Päällimmäiseksi sitten juustoraaste. Ja vuoka uuniin. Uunitin sitä 225 asteessa runsaan puolituntisen ja ripottelin persiljasilpun pinnalle. Paistos takaisin uuniin vielä vartiksi.
Tämän näköisen annoksen söin. Kyytipokana oli viime syksyistä omena-puolukkamehua.
Olihan se kovastikin syötävää, mutta ei täydellistä. Onneksi jäi vielä varaa kehittää. Mielenkiinto säilyy. Ja toive vielä paremmasta.