Vierailu

Tyttäreni, Taka-Pajulampiska, kävi viettämässä männä viikonloppua luonani. Tuli junalla, piti palata konepyörällä. Ei mennyt kuin Strömsössä.

Pyörä on hänen veljensä omistuksessa ja ollut käytössään, viimeksi viitisen vuotta sitten. Aavistelin siinä olevan aluksi pahoja käyntihäiriöitä, vielä pahempia olivat. Yritimme ennaltaehkäistä niitä poikani kanssa muutamilla helpoilla konsteilla. Lauantaina vaihdoimme öljyt; tämähän ei vaikuta käyntiin välittömästi, pidemmän päälle vanha, vesittynyt öljy hajottaisi koneen voitelupuutteissaan. Vaihdoimme myös bensat. Uuden akun olin ostanut ja ladannut jo ennakkoon, senkin vaihdoimme. Sitten yritimme pyörää käyntiin. Lähti pitkän starttailun jälkeen, mutta kävi pätkien. Omistaja kävi koeajolla, ja palasi pian pyörä "ontuen" takaisin. Sitten starttailimme akun tyhjäksi.
Pienen lapsen isänä pojallelleni tuli tarve kiiruhtaa kotiin, joten jätimme akun latautumaan yöksi.

Sunnuntai-aamuna kokeilimme tyttäreni kanssa taas käynnistystä. Yhtä vaivalloista oli kuin edellispäivänä. Siispä ryhdyin, uhkarohkeasti, epäpoliittisiin puhdistuksiin. Kaasutin pura ja kokoa, välillä huuhtele ja puhdista. Taka-Pajulampiska otti kaiken varalta kuvia sillointällöin, että kasausvaiheessa voisimme paremmin  muistella käänteistä järjestystä:
Tässä on tankki ja istuin on poistettu,

Tässä irroitan kaasaria

Sakkaa oli paljon. Luulin jo löytäneeni loppullisen käymättömyyden syyn, mutta erehdyin. Kasauksen jälkeen kone käynnistyi kohtuullisen  hyvin, mutta kävi tosi huonosti ja sammui pian. Eihän sillä uskalla eikä pysty pitkälle lähtemään. Iltajunalla pettynyt Taka-Pajulampiska lähti kotia kohti.

Vasta pari päivää myöhemmin löysin yksinkertaisen, helpon mutta hävettävän syyn häiriöön. Vanhan mopomiehen tietämättömyydestä se johtui.
Mopon, kuten joskus omistamani Jupiter 50 vm. 1966, polttoainehana toimii eri tavalla kuin nykyisten, modernien moottoripyörien. Ennen hanassa oli kolme asentoa: auki-kiinni- varatankki. Nykyisin on myös kolme: varatankki-auki.PRI. Viimemainittu avaa tankin suoraan kaasuttimeen ja vastaa mopon auki-asentoa. Auki- ja varatankki eivät olekaan auki koneen seistessä. Ne avautuvat, kun kaasuttimen kurkkun muodostuu alipaine, joka imaisee hanassa olevan kalvon välityksellä tiehyet avonaisiksi. Kurkun ja hanan välillä on letku, jolla imu saadaan oikeaan paikkaan. Tuo letku oli irti, toisesta päästä. Kone ei siis saanut polttoainetta, mikä heikentää käyntiä. Ennen strarttia käytin polttoainehanaa PRI-asennossa, siksi moottori kävi hetken.

No, toisaalta hyvä näinkin. Pyörä oli isomman huollon tarpeessa. Tilasin huollon heti maanantaina, pyörän omistaja otti sen testikäyttöön odotusajaksi. Seuraava yritys pyöräilyn aloittamiseen tyttärelläni on pari viikkoa aiottua myöhemmin.

Minun kannaltani vierailu oli kuitenkin menestys. Hyvää syötävää teimme ja söimme.
Lauantaina vokkasimme pihanuotiopaikalla jo perinteisen kasvisvokin. Ei tosi ihan linkin kaltaista: juurekset ja yrtit ovat pakastimestani, kasvisten sekaan laitoimme naudanlihasuikaleita. Kasvisruokaahan sekin on, hiukan tiivistetyssä muodossa tosin. Nautahan on kasvissyöjä.
Tämä oli kevään ensimmäinen tulistelupäivä, joten pannu piti aluksi puhdistaa, steriloida ja rasvata. Roihu oli varmaan tarkoitukseen riittävä.

Vokista tuli tämän näköistä, mutta hyvän makuista. Salaateissa on kaupan aineksia, valitettavasti, kun oman maan kasvusto on vielä sirkkalehtiasteella. Joskus täytyy tyytyä tällaisiin korvikeaineisiin.

Jälkiruokana oli kukkakakkua

Toukotöitä

Vuodenkierron mukaan, tähän ailaan vuodesta, me puutarhahurahtaneet kylvämme. Tänään oli ensimmäinen avomaapäivä. Kahdelle palstalle piilotin siemeniä.
Aloitan idästä, eli itäisen lohkon itäreunasta:
Lanttua
Varhaista porkkanaa
Kesäporkkanaa
Porkkanaseosta
Talviporkkanaa.

Sitten siirrytään toiseen äärilaitaan ja ääreltä edetään kohti keskustaa:
Tilliä
Kruunutilliä
Pinaattia
Persiljaa
Mangoldia
Rukolasalaattia
Lehtisalaattia
Parsasalaattia
Lehtikaalta

Höyliä

Vanhaa dekkeriäni yritin säätää mieleisekseni, varmaan viikon, useita tunteja, en edes kehtaa kertoa kuinka kauan. En saanut siitä tarkkaa työkalua. Se on jo vanha ja repsahtanut.
Ymmärtääkseni höylän kutterin pitäisi leikata puuta tarkkaan takaosan kiinteän tason tasalta. Teräpari pitäisi siis säätää tarkkaan samaan tasoon tämän tukitason kanssa. Etupään tason, jolla säädetään lastunpaksuus, pitäisi liikkua ylös-alas suunnassa, mutta tasojen pitäisi säilyä samansuuntaisina - korkeus vain säätyy.
Mutta kun ei pysynyt. Ei pystynyt höyläämällä saamaan suoraa tasopintaa tällä höylällä. Hermostuin ja ostin uuden konehöylän, vanha saa jäädä ruohintatyökaluksi.

Uudempi on oikealla, vanha vasemmalla.

Vaan eipä ollut uusikaan ihan priimasäädöissä Pitäisi sitäkin hiukan hienosäätää, jos malttaisin. Nyt en malttanut. Hiukan tulee tuotteesta kupera, eli teriä pitäisi siirtää vähän ottavampaan suuntaan.
Nyt saa kelvata tällaisena. Käsityönhän pitääkin olla vähän vinksallaan - käsintehdyn näköinen. Vai miten se kettu sanoikaan pihlajanmarjoista.
Selittelyä, jo ennakkoon.


Vanha käsihöylä on kyllä tarkempi viimeistelytyössä.

Sillä saa aikaseksi vaikkapa sätkäpaperin ohuita lastuja, ja haluamastaan kohdasta. Tuntuma on hyvä. Johtunee siitäkin, että olen tähän tottunut, tätä enemmän käyttänyt. Jo kansankouluikäisestä asti.

Vatupassilla tarkistan liimapuulevyn suoruuden. Höyläpenkin kannen olen höylännyt kohtuullisen lähelle tasomaista. Sitä vasten voin tarkistaa, etten tee propelia. Jos en sellaista satu haluamaan ja tarkoittamaan.

Oikein oksaisen ja visaisen puun työstössä käsihöylällä en saa oikein siistiä pintaa. Väkistenkin se repii pinnan rosoiseksi. Niin teräväksi en "viitsi" terää teroittaa. Eikä se niin terävänä pysykään kuin hetken.


Olisikohan puutyöaskarteluun helpompia nopeampia ja tuottavampia työtapoja?
Vastaus on positiivinen. Kyllä olisi.
Voisin ostaa valmiita liimapuulevyjä ja määrämittaista höylälautaa. Tai ihan valmiita puuesineitä, valmiiksi lakattuina tai maalattuina ja kasattuina.
Työkaluni voisivat myös olla tehokkaampia: oiko-tasohöylää, vannesahaa...

Mutta eihän se ole sama asia. Tyydystä saan, jos onnistun tekemään homman vaikeasti. Kosulttikielellä haasteellisesti. Ja jos en onnistu, saan takkapuita. Ja oikein asiallista kokemusta.
Tekeminen on mukavaa. Valmis esine sivutuote.

Vähän kuin purjehtijoilla kuuluu olevan. Olet perillä, kun olet veneessä. Määränpäällä ei niin väliä.

Sian ulkofilepihvi, sienikastike ja muusimuunnos

Ihminen kaipaa auktoriteetteja. Kaikkea ei voi itse tietää eikä ottaa alusta pitäen selvää. Silloin auktoriteetti auttaa. Joillain ylin auktoriteetti on yliluonnollinen hahmo. Minulla niitä on useita.
Ruuanlaittoasioissa auktoriteettien ykkönen on Kolmonen.

Pihvinpaiston perustietoa hain Hänen sivuiltaan. Taas oli oppi hyvääkin parempaa.

Hamsteri, minä!
Pakkasessa on vielä vaikka mitä viime syksyltä. Niinkuin sieniä, yrttejä, ymssejä. Perunaakin on kellarissa, vaikka piti sitä viime kesänä kasvattamani vain maalta syötävään tarpeeseen. Tuli vähän enemmän. Eikä pieni perhe mahottomia saa syödyksi. Kiireesti pitäisi niitä pois käyttää ennen uutta satoa. Siksi tein tällaisen aterian.
Ja hengenpitimiksi. Vaikka olisi pakastimessa valmiitakin annoksia ollut. Jääkööt ne pahan kiirepäivän varalle. Nyt söin näitä, ja pakastin loput. 6 annosta näistä tarpeista tuli

Muusi:
5  isohkoa perunaa
2 isoa porkkanaa
1 iso sipuli
Keitinvesi ja suolaa
2 rkl voita
2 dl kevytmaitoa
2 rkl timjamisilppua pakastimesta
1 rkl basilikasilppua pakastimesta
4 rkl persiljasilppua pakastimesta

Perunamuusiin sotkin harvemmin käytettyjä aineita, siksi sille piti hiukan poikkeava nimi keksiä.
Kuoritut, lohkotut porkkanat laitoin ensin suolattuun keitinveteen kypsymään, koska ne pehmenevät perunoita hitaammin. N. 5 min myöhemmin lisäsin kuorititut, lohkotut perunat. Kun kaikki me olimme ihan pehmeitä, valutin veden kattilasta ja muusasin kasvit perunanuijalla. Sauvasekoitin olisi toinen työväline, mutta koska se hienontaa perunoiota helposti liikaa - pussimuusin makuiseksi liisteriksi - se on huonompi vaihtoehto.
Sitten ihan hienoksi hakattu sipuli sekaan, samoin kuin muutkin aineet. Kiehautus, virta pois levyltä ja kattila sai jäädä levylle muhimaan.

Sienikastike:
2 dl haaparuoskua

2 dl vaaleaorakasta
1 keskikokoinen sipuli
1 rkl vaaleaa suurustetta
2 dl kookosmaitoa
2 dl ruokakermaa
1 rkl voita
1 lyhyt loraus oliiviöljyä
1/2 tl suolaa (arvio)
1/2 tl  mustapippuria (myllystä tämäkin, siis arvio)
1 rkl rakuunasilppua pakastimesta
2 rkl timjamisilppua pakastimesta

Sienet ryöppäsin syksyllä ennen pakastusta, joten ne olivat esivalmisteita. Aloitinkin siksi sipulisilpun kuullotuksella voi-öljyseoksessa. Sitten sienet pannulle ja hetki kiehutusta. Seuraavaksi suuruste, ruokakerma ja kookosmaito. Sitten suola, pippuri ja lopuksi yrtit. Ja virta pois levyltä, hetki hämmentelyä ja kannen alle muhimaan, odotellessa pihvien paistumista.

Pihvit:
6 kpl porsaan ulkofilepihvejä
Voita
Oliiviöljyä
Suolaa
Mustapippuria

Painelin pihvit leveämmiksi kämmenellä (laiskuuttani, en niin hienosti kuin Kokki Kolmonen neuvoo). Mylläsin pari kierrosta pippuria pinnalle, voita ja öljyä kuumalle (ei  kuitenkaan tuliselle, oli 3-asennossa 6-pykäläisellä asteikolla) ja puolet pihveistä pannulle pippuroitu puoli alaspäin. 3 minuuttia paistamista, pippuria yläpuolelle ja pihvin kääntö. Taas 3 minuuttia ja loppuvaiheessa suolaa puoli kierrosta kullekin pihville loppuvaiheessa. Ja sitten sama toiselle kolmen pihvin satsille.

Sitten kasasin annoksen lautaselle ja söin sen suuhuni. Hyvin maistui.

Romahdus

Nyt se sitten tapahtui. Pitkään olen sitä pelännyt. Ennaltaehkäisytoimetkin olin jo miettinyt. Mutta en taas saanut aikaseksi.
Lasitavarahyllyn muovinappulakannakkeet pettivät. Puolet säilykepurkkivarannostani tippui lattialle. Ja niistä puolet sirpaleiksi.

 Jos tapahtumasta jotain myönteistä väkisin yritän etsiä, niin jäihän perikunnalle vähän vähemmän tarpeetonta roinaa hävitettäväksi. Sitten joskus, jos kuolen.
Ja tulihan edes hiukan siivottua.  Ämpärillinen.

Romahduksen ehkäisytoimena minun piti ruuvata hyllynkannakkeiksi puulistat, hengettömien muovinappuloiden sijaan. Ja viedä osa tyhjistä purkeista kellarivarastoon odottamaan syksyn säilöntäkautta.  Vähentää siten hyllyn ylikuormaa.

Mitä teinkään nyt: etsin samanlaiset muovinappulat katkenneiden tilalle, hylly paikalleen ja ehjänä säilyneet purkit hyllylle.
Siitä yli, missä aitaa ei ole ollenkaan. Tällainen minä olen. Tuskin muuksi muutun.

Koulutusta

Kurkut, kurpitsat ja tomaatit ovat kasvaneet jo sen verran, että kaipaavat väljemmän tilan juurilleen. Idätysruukkuihin kylvin n. 4 siementä jokaiseen. Lähes kaikki itivät.

Idätysmultana kätin lannoittamatonta turvetta. Joskus takavuosina idätin kukkamullassa, mutta se oli turhan tujua ainetta. Hyvin lähtivät kasvit kasvuun. Liiankin hyvin. Hentoja hujoppeja niistä tuli. Vaikea oli kouluttaa tai istuttaa ulos kasvimaahan. Juuret jäivät pieniksi mutta heikoiksi, koska ravintoa oli, kasvutilaa ei.

Nyt kokeilen tällä tavalla: idätys vähäravinteisessa turpeessa josta siirtoistutus eli koulutus väljempään, ravinteikkaampaan kasvualustaan. Luonnonlannoitettua puutarhamultaa, lukee säkin kyljessä.

Saapas nähdä, kuinka onnistuu. Onko taktiikka ja ajoitus oikea. Nyt näyttää ainankin hyvältä.

Hätävaratakaporttinahan on aina taimitarhan valmistaimet. Viime kesänä turvauduin niihin kurkkujen epäonnistuttua. Taimikasvatus onnistui mielestäni kohtuullisesti, mutta eivät ne lähtemneet kasvuun avomaalla. Kuivuivat pois.
Arvelin, että istutusvaiheessa juurilla ei ollut tarpeeksi muhevaa multaa, vaan liian karkeaa ainesta. Veden vähyyttä varmaan potivat. Ostotaimille korjasin olosuhteita, ja onnistuin.
Oppia ikä kaikki. Yritys-ja-erehdysoppi on tehokasta. Harmitus jättää vankemman muistijäljen kuin kirjaviisaus.

Uunikana ja kasviksia

Taannoinen uunikala oli niin hyvää, että päätin tehdä siitä lievän muunnelman. Vaihdoin  vain yhden kirjaimen.
Hivenen muutin reseptiäkin. Vain vähän. Tällaisia aineita käytin:

Broilerin koipireisiä 3 kpl,  1,2 kg
Viime syksyna pakastamiani vihanneksia; kesäkurpitsaa, broccolia (parsakaalta), sokerihernettä, porkkanaa, punajuurta, omenaa. n. 2 litraa, vuoka lähes täyteen.
2 isoa sipulia
Kookoslime roukakermaa purkillinen, 2,5 dl
Kookosmaitoa 2 dl
Vaaleaa suurustetta 1 rkl
Suolaa 0,5 tl
Currya 2 tl

Pakastevihannekset olivat sulamassa yön yli jääkaapissa. Hiukan olivat kohmeisia vielä vuokaan laittaessani. Jos ei satu olemaan omia pakastuksia, niin kaupan altaasta noukitut porkkanat, hernemaissipaprikat tai vastaavat käyvät mainiosti.
Koipireidet otin jääkaapista lämpiämään reiluksi puoleksi tunniksi.
Sipulit ovat ehkä harhaoppisia tähän ruokaan, mutta kun satun pitämään niistä. Niiden maku ei häirinnyt minua ollenkaan, päinvastoin. Kannatti kokeilla.
Suolan ja curryn ripottelin päälle ja sekoitin kasvikset. Niitä oli useampi erisisältöinen pussillinen, joten sain sekoittamalla tasalaatuisemman tuotoksen.
Paradoksi tämäkin; kun sekoitin, sain paremman järjestyksen.
Kookoslimen ja maidon joukkoon sekoitin suurusreen. Teolliseti pakastetut vihannekset eivät vety niin paljon kuin kotipakasteet, joten suurustaminen kaupan kasvisten kanssa ei liene tarpeen. Kaadoin nesteen vihannesten päälle ja päällimmäiseksi koivet.
Uuniin 225 asteeseen tunniksi. Ja sitten esille:

Oikein oli maittavaa.
Mutta jotain parannettavaa täytyy aina keksiä, ihan vai kehityksen tai uusien kokeilujen vuoksi:
Tumma leipä ei ollut tämän ruoan kanssa paras mahdollinen. Kun lämmitän tähteitä (niitä jäi noin viikon näläntorjuntaan), kokeilen hiivaleipää.