Ymmärtääkseni höylän kutterin pitäisi leikata puuta tarkkaan takaosan kiinteän tason tasalta. Teräpari pitäisi siis säätää tarkkaan samaan tasoon tämän tukitason kanssa. Etupään tason, jolla säädetään lastunpaksuus, pitäisi liikkua ylös-alas suunnassa, mutta tasojen pitäisi säilyä samansuuntaisina - korkeus vain säätyy.
Mutta kun ei pysynyt. Ei pystynyt höyläämällä saamaan suoraa tasopintaa tällä höylällä. Hermostuin ja ostin uuden konehöylän, vanha saa jäädä ruohintatyökaluksi.
Vaan eipä ollut uusikaan ihan priimasäädöissä Pitäisi sitäkin hiukan hienosäätää, jos malttaisin. Nyt en malttanut. Hiukan tulee tuotteesta kupera, eli teriä pitäisi siirtää vähän ottavampaan suuntaan.
Nyt saa kelvata tällaisena. Käsityönhän pitääkin olla vähän vinksallaan - käsintehdyn näköinen. Vai miten se kettu sanoikaan pihlajanmarjoista.
Selittelyä, jo ennakkoon.
Vanha käsihöylä on kyllä tarkempi viimeistelytyössä.
Vatupassilla tarkistan liimapuulevyn suoruuden. Höyläpenkin kannen olen höylännyt kohtuullisen lähelle tasomaista. Sitä vasten voin tarkistaa, etten tee propelia. Jos en sellaista satu haluamaan ja tarkoittamaan.
Oikein oksaisen ja visaisen puun työstössä käsihöylällä en saa oikein siistiä pintaa. Väkistenkin se repii pinnan rosoiseksi. Niin teräväksi en "viitsi" terää teroittaa. Eikä se niin terävänä pysykään kuin hetken.
Olisikohan puutyöaskarteluun helpompia nopeampia ja tuottavampia työtapoja?
Vastaus on positiivinen. Kyllä olisi.
Voisin ostaa valmiita liimapuulevyjä ja määrämittaista höylälautaa. Tai ihan valmiita puuesineitä, valmiiksi lakattuina tai maalattuina ja kasattuina.
Työkaluni voisivat myös olla tehokkaampia: oiko-tasohöylää, vannesahaa...
Mutta eihän se ole sama asia. Tyydystä saan, jos onnistun tekemään homman vaikeasti. Kosulttikielellä haasteellisesti. Ja jos en onnistu, saan takkapuita. Ja oikein asiallista kokemusta.
Tekeminen on mukavaa. Valmis esine sivutuote.
Vähän kuin purjehtijoilla kuuluu olevan. Olet perillä, kun olet veneessä. Määränpäällä ei niin väliä.
