Nyt se sitten tapahtui. Pitkään olen sitä pelännyt. Ennaltaehkäisytoimetkin olin jo miettinyt. Mutta en taas saanut aikaseksi.
Lasitavarahyllyn muovinappulakannakkeet pettivät. Puolet säilykepurkkivarannostani tippui lattialle. Ja niistä puolet sirpaleiksi.
Jos tapahtumasta jotain myönteistä väkisin yritän etsiä, niin jäihän perikunnalle vähän vähemmän tarpeetonta roinaa hävitettäväksi. Sitten joskus, jos kuolen.
Ja tulihan edes hiukan siivottua. Ämpärillinen.
Romahduksen ehkäisytoimena minun piti ruuvata hyllynkannakkeiksi puulistat, hengettömien muovinappuloiden sijaan. Ja viedä osa tyhjistä purkeista kellarivarastoon odottamaan syksyn säilöntäkautta. Vähentää siten hyllyn ylikuormaa.
Mitä teinkään nyt: etsin samanlaiset muovinappulat katkenneiden tilalle, hylly paikalleen ja ehjänä säilyneet purkit hyllylle.
Siitä yli, missä aitaa ei ole ollenkaan. Tällainen minä olen. Tuskin muuksi muutun.
