torstai 13. lokakuuta 2011

Lantut ja kyssäkaalit kellariin

Tänään oli poutapäivä. Kylmä pohjoistuuli ja yökylmää luvassa.
Kun syksy on jo pitkällä ja kellarikin jäähynyt alle kymmeneen asteeseen, oli aika nostaa loppuja juureksia maasta. Poutapäivänä ulkohommat ovat mukavampia kuin sateella. Lämpimällä säällä olisivat vieläkin mukavampia. Mutta pukeutumiskysymyksiähän nämä toki pitkälle ovat kuitenkin.

Lantun nosto ei ole sen kummoisempaa hommaa kuin punajuurenkaan. Kasvit vedetään maasta, vähän putsataan enimpiä multia, leikataan varret ja pääjuuri.
Matosia näyttäisi ainakin osa lantuistani olevan, joten niiden syöminen talven mittaan ei ole isokaan urakka. Madon syömät kohdat menevät pilkkomisvaiheessa suoraan kompostiin, eivä pataan. Nauriistani pääsin eroon kokonaan samasta syystä, matojen pieniin suihin joutuivat ne. Ja sitten kompostiin.
Kasvatusmenetelmäni ei ole ihan paras mahdollinen. Harsoa kannattaisi pitää kasvuston päällä mahdollisimman pitkään. Silloin eivät lentävät tuholaiset pääsisi munimaan niihin niin helposti.
Toinen puute on luontainen laiskuuteni rikkaruohojen kitkemiseen ja kasvuston harventamiseen. Isommiksi olisvat lantut kasvaneet harvemmassa, sekä lajitovereidensa että elintilasta kilpailevien mmuiden  kasvilajien suhteen.
Myrkyttämään en kuitenkaan kasvimaatani ryhdy. Myrkkykasveja saa kaupasta näin syksyisin huomattavan halvalla. Ja alan ammattilaiset osaavat myrkytyspuuhat meikäläistä paljon paremmin.

Kyssäkaalin nypppiminen ei paljoa poikkea lantun korjuusta.
Koska kaalen syötävä osa on varren paksunnos selvästi maan pinnan yläpuolella, ovat kasvit lähes mullattomia. Mitä vähän korjuuaikana roiskuu maata kasveille. Puhdistelua ei siis juurikaan tarvitse tehdä. Mutta lehtien leikkauksessa on sitten vähän enemmän askaretta. Osa lehdistä kasvaa syötäväksi tarkoitetun mukulan kupeesta. Lehdet eivät siis lähde irti yhdellä puukon huitaisulla niin kuin lantun varsi.
Päällisin puolin kaalin laatu näyttäisi ihan hyvältä; ei syöpäläisiä eikä tauteja. Muutamia haljenneita tosin on joukossa.
Osan kaalistostani istutin keväällä kasvilavaan muovin alle, jo varhain. Melkeinpä huonommin kasvoivat ne siellä kuin avomaalla. Mistähän johtunee, en ymmärrä. Valoa ja ravinteitakin oli lavassa enemmän.
Joka tapauksessa, jatkossa jos kasvatan näitä vielä, niin pelkästään avomaalla.

Tämän verran niitä tuli. Oikealla on lantut (n 10 l) ja nuo kaksi muuta ämpäriä kyssiksiä ( n 30 l).