Ihan tarkkaan en ohjetta noudattanut. Sokeria laitoin vähän vähemmän, 5 kg koko mehumäärään. Ohjeen mukaan olisi pitänyt laittaa n. 7 kg. Makealta maistuu tämä vähempisokerinenkin mehu.
Vaikka mehua ei keitetäkään, oli mehu-maija siitä huolimatta hyvä apuväline. Laitoin ullakolta löytämäni verhokankaan, joka siis toimii tästä lähin suodatinkankaana, maijan marjaosaan.
Suodatin mehun kahdessa erässä, tässä on toinen erä menossa. Ensimmäisen erän mäski on tuossa maijan vieressä olevassa ämpärissä. Kolmisen litraa.
Sokeri liukeni ämpärissä olevan mehuun muutamassa tunnissa.
Pulloja, ja lasipurkkejakin pesin odotellessa. Mehupulloja minulla ei ollut tarpeeksi. Muutamia sain tyttäreltäni, mutta ei hänelläkään ollut tarvittavaa määrää. Mitenhän niitä saisi lisää.
Desinfioin astiat vielä Atamonilla, kaiken varalta.
Sitten vain pullottamaan. Ja kyllähän minä pullotinkin.
Viitisentoista litraa tuli mehua:
Ryyppääminen on jäänyt säälittävän vähäksi viime vuosina. Vanhuus ei tule yksin.
Marjoja puhdistaessani kuuntelin radiota. Sieltä sattui tulemaan kotimaisia marjoja ylistävää ohjelmmaa. Joku yliopistotutkija kehui varsinkin marjojen kuorien terveellisyyttä. Siksi en heittänytkään mäskejä tunkiolle, niin kuin yleensä tehdään, vaan kokeilin hyötykäyttöä.
Tuossa kuvassa olevassa smoothiessa on varmaan neljännes mäskiä, neljännes maustamatomta jugurttia, neljäsosa maitoa, muutama lusikallinen sokeria ja loput mysliä. Olisikohan litran verran yhteensä. Sopiva kevyt iltapala.
Hyvää on. Puolukalta maistuu, mutta ei ole karvasta.
Eikä mene isolla vaivalla kerätty hyvä ruoka-aine hukkaan.
Vielä voisin kokeilla mäskiä marjapuuroon, sämpylöihin, ja mitä mieleen tuleekaan, arkiruokaa.
Kovin mehukastahan pelkkä kuoriaine ei ole, mietoa ennemminkin. Siksi juhlavampiin piirakoihin aion käyttää kokonaisista marjoista tehtyä puolukkasurvosta.
