Timjamin pakastus

Kaksi vaihtoehtoa olisi ollut; kuivata tai pakastaa. Koska viime kesänä kuivasin, ja sitä on vielä jäljellä, päätin nyt kokeilla pakastusta. Työlästä on tämäkin.

Aluksi saksin kasvin varret ihan maan pintaa myöden, helppoa kuin heinän teko. Sitten huuhtelin ja jätin kosteat kasvit tiskialtaaseen valumaan, yön yli. Pienet, märät lehdet liimautuvat sormiin. Ei onnistu nyppiminen.
Sitten kasa pöydälle ja yllättävän työläs vaihe alkoi.

Varret ovat syömäkelvottomia, puisevia kuin pensaan oksat. Niillä ei kannata pakastinta täyttää. Lehdet ovat syötävää osaa tässä yrtissä. Kyllä tuoretta, vielä pehmeää, nuorta okasskin voi syödä, kun pilkkoo keittiöveitsellä tosi pieneksi. Pitkät kuidut tuppaavat täyttämään hampaanvälit.
Lujassa ovat lehdet varsissa. Alla olevaan lehtikasaan kului pari tuntia (Pop eilen-toissapäivänä ja Nousevan aurikngon talo).
Kynsien välissä vastakarvaan kun vetää, niin ei tarvitse joka lehteä erikseen nypätä. Oksan kerrallaan kyllä. Sormen päät ja kynnet ovat kyllä kovilla tässä hommassa.

Koko keon selvittelyyn meni parin illan parempien radio-ohelmien aika.

 
Varret joutavat kompostiin.
Lehdet panin pariin pakastuspussiin, ilmat pusseista pois ja pakastimeen.

Ja talven mittaan pääsen maustelemaan ja maistelemaan...