Kylmä maito ja hiukan sulanut levite lisänä riittävät. Muu olisi turhaa - ei, vaan liikaa. Pilaisi rieskan maun. Voi olisi paras levite. Nyt ei ollut, mutta kevytlevitekin käy. Makuero on enemmän uskon asia, uskoisin.
Pullaa leivoin myös, kun leipomaan aloin. Pullat - tai piiraat, jos niin halutaan - paistoin tosin "vain" sähköuunissa. Helpompaa se on, ja varmempaakin. Lämpö termostaattiuunissa pysyy vakaana. Ja kiertoilmauuniin mahtuu nelinkertainen määrä pullia kerralla paistumaan. Nopeampaakin siis. Laiskaksi ja kärsimättömäksi olen siis tullut. Mutta kyllä puu-uunissa valmistetun annoksen jälkeen onnistumisen elämys on voimakkaampi. Jos vain sattuu onnistumaan.
Rahkapiirakan pohjana oli tavallinen pullataikinani. Talkkunajauhoja nyt en kuitenkaan käyttänyt, vehnäjauhoja sitten vähän enemmän.
Täytteenä käytin tavallista rahkatäytereseptiä:
1 purkki rahkaa (5 dl)
2 dl kuohukermaa
2 kananmunaa
1 dl sokeria
2 rkl perunajauhoja
Joissakin ohjeissa kerman tilalla on maitoa. Jääkaapissa minulla oli rasvatonnta rahkaa, epähuomiossa ostettua, joten rasvan puutteen korvasin kerman rasvaisuudella.
Perunajauho oli mukana varmuuden vuoksi, suuruksena. Ettei rahka kiehuisi ulos piiraasta, niinkuin joskus jollain täytteellä on käynyt. Ilmankin olisin saattanut pärjätä.Mutta eipä ollut haittaakaan.
Kaikki aineet sekoitin keskenään, en vatkannut enkä ravistanut. Runsaastihan täytettä tuli, mutta käyttöä ylijäämälle on kyllä.
Toisena täytteenä muutamiin piiraisiin käytin puolukkasurvosta. Sokeria ja perunajauhoja sekaan.
Pullan alustin ja kohotin tavalliseen tapaan. Taikinasta pyörittelin pikkupullia, jotka saivat kohota pellillä rieskan paistamisen ajan.
Pullaan painoin juomalasin pohjalla kuopan. Pullan reunat voitelin kananmunalla. Kuopan täytin täytteellä. Sitten pullapellit uuniin, kaksi kerrallaan, n. 225 asteiseen, niin kauaksi, että väri on sopivan ruskea. Ja sitten toinen satsi peään. Ja maistelemaan.
Ylijäämärahkan ja -puolukan sekoitin keskenään. Niistä tuli puolukkarahkaa, ihan vain herkuttelutarpeeseen.
