Leikkasin siis peukaloon, sellaista sattuu. Mutta onneksi on olemassa hyvä perinnäishoito, perimätietoon perustuva.
Kuusen pihka on haavavoiteena (mitä) parhain. Kuusi on kehittänyt sen omien ruhjeittensa hoitoon, vuosimiljoonien aikana. Pitkän tuotekehityksen tulos siis. Hättäilemällä ei hyvvää saa. Vaan esimerkiksi pipin peukaloon.
Parasta pihkaa olisi päivännäkemätön. Se on puun rungon sisällä, suojassa, oleva kirkas pihka. Puun sisässä se ei pääse altistumaan ympäristösaasteille. Nyt en sellaista löytänyt, enkä viitsi kaupungin puiden sisältä käydä etsimäänkään.
Hyvin toimii rungolta löytynyt, mahdollisimman juokseva voidekin.
Pihkaa vain haavalle, ja joku tuppo tai laastari päälle.
Pipi paranee paljon nopeammin pihkakäsiteltynä kuin ilman rohtoa, tai kilpailevilla, kaupallisilla voiteilla. Laastari ei tartu arpeen. Eikä arvesta tule hetikään niin paha ja näkyvä kuin ilman pihkakäsittelyä.
Olen kokeillut. Usein viiltelen itseäni, ihan vain tahattomasti, tumpelouttani.