Jo pari viikkoa sitten poistin harsot kylväksien päältä, kitkemis- ja harvennuspuuhaa olen aina välillä tehnyt.
Harson alta paljastui hernekylvös, jonka jo olin ihan unohtanut. Hyvin oli se itänyt, linnuilta suojassa. Kukintaa jo aloittelee, joten omaa, tuoretta hernettä on luvassa ruokatarpeeksi.
Sokeriherne on yksi parhaista mausteista wokkiin, keittoon ja pataruokiin. Lisäähän se tietysti syötävää massaakin, ihan pelkkä mauste ei siis ole. Ja ihan raakanakin, suoraan maalta nautiuttuna se on mitä maukkainta.
Siemenet, eli varsinaiset herneet ovat pienemmät kuin silpoydinherneellä, mutta sokeriherneestäpä voi ja kannattaa käyttää koko palko. Siten se on satoisampi, ja minusta paremman makuinenkin, kuin isoveljensä ydinherne.
Harvoin, mutta onneksi joskus, huono muisti ilahduttaa näin mukavasti.
Ja rikkaruoho se vain rehottaa:
