Sitä vaan pukkaa. Kesä vasta alussa. Pakastinkin pitäisi saada tyhjäksi. Mihinkähän minä joudun.
No, vaikkapa keittopuuhiin.
Aluksi mehua ja hilloa, näistä aineista:
Edes hieman yritän tyhjentää pakkasta, siksi marjat.
1.2 kg (pari litraa, yksi pussillinen) punaisia viinimarjoja
3.5 kg raparperia
n. 2 dl piparmintun lehtiä (kuohkeana, ei silputtuna)
1 kg kidesokeria
0.2 kg ruokosokeria ( ei ollut enempää kaapissa)
0.2 l tummaa siirappia
0.5 l vettä
Kuorin ja paloittelin raparperin varret. Piparmintun silppusin ihan pieniksi. Se tuli mukaan ihan mielijohteesta, pihalta kun sattui löytymään. Jotain käyttöä siis sillelkin.
Seuraavaksi iso kattila liedelle, marjat, raparperi ja vesi kattilaan. Tuli lähes täyteen, 10 l.
Hämmentelyä, kunnes alkaa kiehua, sitten sokerit sekaan. Harmittelin, kun ruoikosokeria ei ollut enempää, mutta sitten keksin siirapin. Kun makeutettu mössö kiehui taas, lisäsin mintun, viimeisenä, etteivät kaikki eteeriset öljyt ja aromit haihtuisi. Hiljaista keittelyä n. 10 min. Keitos oli tässä vaiheessa huvennut runsaaseen puoleen alkuperäisestä (litroissa, ei kilosissa). Niin paljon oli ilmaa välilöissä.
Siivilöin keitoksesta noin puolet mehuksi, loput jäivät löysähköksi hilloksi, kuumana. Hillohan on kuin Wanhan Ajan moottoriöljy, viskositeetti muuttuu lämpötilan mukaan. Kylmänä se on paljon jäykempää.
Ja tämmöinen oli saalis
Näillä helteillä kellarini on ihan liian lämmin säilöntään. Ja jääkaappini liian pieni.
Keitosten maku ylitti taas odotukseni, jotka eivät olekaan kovin korkeat. Minttu sopii joukkoon ihan hyvin. Aika makeaa siitä tuli, mutta niin miu mau mukkaa pittääki.
Mehuhan tulee juotavaksi, toivottavasti helteet tulevat takaisin. Ja hyvä jano. Hillo sopinee aamupuuron päälle, testaan heti huomenna. Vaalealle leivälle hillo sopii oikein hyvin, testasi jo. Ihan on kuin piirakkaa se, ja maito paras juoma raparperiruokien kanssa. Neutraloi oksaalihappoa, estää sen aiheuttaman luukadon.
Aikaa keittelyyn ja oheistoimiin meni kolmisen tuntia, eli pari litraa tunnissa.
Kotikokin homma on kuin rekkamiehellä, hitto soikoon: kyllä moni saa puuronsa helpommalla.
Mutta ei helppo elämä välttämättä ole antoisinta elämää. Mistä ite kukin tykkää.
