sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Vaarin varpajaispiiraat

Prinsessaa pitää juhlia myös työtovereiden kanssa. On työpaikalla juhlittu turhemmistakin aiheista, useimmin.
Piiraita leivoin, huomenna kahvitauolla olisi tarkoitus tarjota, kelpaakohan.





Piiraan pohja on suunnilleen sama kuin aikaisemmissa raparperipiiraissa. Sunnilleen siksi, että en minä kahta kertaa ihan samanlaista annosta osaa tehdä. Varsinkaan, kun en viitsi tarkistaa reseptistä. Nyt tuli tällaisen resepti mukaan:

1 litra vettä
2 kananmunaa
2 pussia kuivahiivaa
4 dl sokeria
1 tl suolaa
2 dl soijajauhoja
1 dl ruisjauhoja
1 dl ohrajauhoja
1 dl talkkunajauhoja
n. 2 kg vehnäjauhoja
1 ... 2 dl rypsiöljyä

Täytteeksi
n. 2 l kuorittuja, pätkittyjä raparperin varsia
n. 0.25 l vadelmaa (pakkasessa oli, mustikoitakin oikeastaan olisi pitänyt tulla mukaan, mutta...)
3 dl ruokosokeria
pieni nippu, olisiko ollut puoli dl, piparmintun lehtiä (ihan pieniksi silputtuna,  hupeni pariin ruokalusikalliseen)
n. 3 rkl perunajauhoja

Pullan alustin ja kohotin tavalliseen tapaan. Taikinasta pyörittelin pikkupullia, jotka saivat kohota pellillä saunomiseni ajan.
Pullaan painoin juomalasin pohjalla kuopan, jonka täytin raparperimössölla. Piiraan reunat piti tietysti voidella munalla (kanan-) ennen täyttöä. Sitten uuniin, kiertoilmauunissa paistuu kaksi pellillistä 200 asteessa runsaassa vartissa. Pullan paisto on sukua sepän töille; toimitaan värin mukaan, ei kellon.

Prinsessahan on sukua kuningattarelle, joten oikeastaan piiraissa olisi pitänyt olla kuningatarhillotäyte (puoliksi vadelmaa ja mustikkaa), mutta sattuneesta syystä nyt tuli raparperivoittoinen täyte.

Pullat ovat tunnetusti parhaimmillaan uunilämminnä kylmän maidon kera. Vaarille maistui kyllä tällä oikeaoppisella tavalla nautittuna.
 Koska pullan pohja on hiukan perinteistä nisupohjaa "terveellisempi", se voi yllättää ensihaukkaisulla. Ei se ole ihan niin makea kuin ulkonäkö antaisi odottaa. Täytekin voisi olla makeampi, olen kuitenkin yrittänyt totuttautua hiukan vähemmälle sokerille. Siitä saavat sitten muutkin minun valmisteisiini kajoavat kärsiä.
Vaniljakastike tai -jäätelö sopisi varmaan tämän piiraan oheen. Se lievittäisi raparperin hiukan hapanta makua.

Oma makunsa piiraisiin tuli, jännää kuulla kommentit huomenna.