Ruohosipulin kuivaus

Jostain syystä alkoi päässä soimaan iskelmä "mansikkaa ja valkoapilan kukkaa", kun nyhdin sipulia. Sanat muuttuivat muotoon "persiljaa tai ruohosipulin kukkaa".

Ruohosipuli kukkii komeasti, kohta lakastuu. Kukassa on jännä maku, selvää sipulia, mutta kukan mesi antaa lievän hunajavivahteen.
Siksi kokeilen niiden kuivaamista.

Kukkapohja maistuu kitkeränkatkeralle, siksi nyhdin vain kukat kuivumaan. Yksi kukkavarsi ja -pohja näkyy kuvan keskellä, ne joutavat tunkiolle.
Kukkatertut huuhtelin, sitten nyhdin kukat irti ja laitoin leivinpaperille tuuletusikkunan eteen kuivumaan.

Lisäksi kokeilen kuivata ruohosipulin vihreitä varsia, samalla menetelmällä.

Leikkasin sipulin pätkiksi, leikkuuveitsellä leikkuuladalla. Ja samalla leikkasin peukalooni. Sitä parantelen nyt  perinteisellä hoidolla.

Sipulin kukkia kokeilin kerran nakkikastikkeessa (ei linkin kuvassa, vaan joskus myöhemmin), persiljan tapaan koristeena ja mausteena. Persilja ei silloin vielä ollut korjuukypsää, siksi kokeilin korviketta. Ei ollut epäonnistunut kokeilu.
Toimiikohan kuivattu kukka yhtä hyvin. Sen tiedän sitten joskus, ehkä kirjoittelen siitä, ehkä en....

Päivitys 26.10.2011:
Enpä kokeillut. Kukkia yritin säilyttää lasipurkissa rättikannen alla, mutta homehtuivat, penteleet. Eiku tunkiolle...
Aina ei voi voittaa.
Olisi pitänyt kuivattaa kuivemmaksi. Jälkiviisasteluna epäilen, että kukan mesi teki kuivasäilökkeestäni niin syväkosteaa, että vaikka kukat tuntuivatkin sormin hypistellen kuivilta, oli sisällä vielä vettä homekasvustolle riittävästi. Olisi varmaan kannattanut kuivattaa konekuivurilla rutikuivaksi.
Kokeilen sitä ensi kesänä.