torstai 25. elokuuta 2011

Ja karviaisia

Tänään sain sentään jotain päätökseen. Vihreät karviaiset poimin kaikki pois. Paitsi tietysti ylikyppsät ja pensaan juurelle tippuneet.
Se eilinen kaveri tuli taas ihan äärelle hyppelemään. Ihmettelin syytä, luonnossahan useimmille asioille on luonnollinen selitys. Paitsi yliluonnollisille tapahtumille, ja niitähän ei ole.
Ihmismieli ei hevillä siedä aukkoja. Jos joltain ilmiöltä puuttuu syy tai selitys, sellaisen yritän kehitellä. Jos hyvää selitystä en keksi, silloin syy ei välttämättä ole tuossa ilmiössä. Hyvän selityksen  puutteessa täytyy tyytyä huonompiin:
Minua kiusasi ja söi monenlaiset pikkuiitikat (edelleenkään en ole Etelä-Pohjanmaalla; ei siis kääpiölehmät). Tuo lintu näytti nappailevan hyönteisiä nokkaansa. Eli itikat söivät minua, lintu itikoita. Olin siis ravintoketjun pohjalla.

Luontokuvaus ei näköjään onnistu sivutoimisesti eikä vasemmalla kädellä. Useita kertoja linyu pyrähti ihan lähelle, kun kamera oli taskussa ja marjoja kädessä. Olisi pitänyt kytätä laukaisutilaisuutta edes hetki tosissaan. Nämä kuvat on otettu n. metrin päästä, kamerani ei siis ole mikään supermahtitelekone
 
 Marjoja ei enää ollut paljoa, mutta muutamaan smoothieen kuitenkin.