Tänään sai Prinsessa oikean nimen.
Oikein hyvä valinta vanhemmiltaan - kauniille lapselle sopii kaunis nimi.
Molemmat luonnehdinnat, lapsesta ja nimestään, ovat ehdottoman tosia ja puolueellisia.
Meillä jokaisellahan on oma totuutemme ja tuo toisen lauseen totuus on minun ikiomani. Mutta enpä usko olevani yksin tuon totuuden kanssa; ainakin lapsen vanhemmat, isovanhemmat ja muutkin lähisukulaiset jakanevat sen kanssani. Samoin kummit, vanhempien ystävät....
Ristiäiset olivat perinteiset. pappi puhui, tuskin kukaan kuunteli, virsiä veisattiin. Hän Itse itkaisi vesikasteen aikana, serkkunsa (eppuluokkalaiset ja nuoremmat) eivät kestäneet paikallaan, vaan juoksentelivat yms. lasten elämään kuuluvaa.
Sitten oli kahvittelua, kakkuja ja muita kahvileipiä sen seitsemnää + .... lajia, lapsille limsaa, mehua ja karkkeja, pihapelejä, vanhemmalle väelle yleistä jutustelua Ja sellaista pientä mukavaa.
Lopuksi sitten vieraat lähtivät koteihinsa, kuinkas muuten. Sellaiset juhlat siis, perinteinen perhetapahtuma.
Että mikäkö lapselle nimeksi.
Tässä päiväkirjassahan ei ole juurikaan henkilönimiä eikä -kuvia. Ihan hulluuttani olen niin päättänyt.
Vaikka huonomuistinen ja horisko jo olenkin, niin kyllä minä sen muistan. Ellen sitten vielä tästä lisää dementoidu ja unohda sitä.
Mutta eihän niin saa käydä, vaarille.
