Karviaisessa

Marjanpoiminta jatkuu, eikä tullut vieläkään valmiiksi. Vaikka minulla oli kaverikin. Sama tyyppi oli taannoin myös punaherukkapensaassa seuranani. Marjoja ei kuitenkaan poiminut. Ihan varmana en tuota tunnistanut, koska en ole Etelä-Pohjanmaalla. Siellähän pikkulintuja on vain kahta lajia; peipunen ja mettäpeipunen. Koska se oli pihamaalla, se olisi ollut peipunen. Keski-Suomalaisittain veikkaan kuitenkin punarinnan poikasta.
Kovasti on kesy. Parhaimmillaan tuli puolen metrin päähän, jotain hyönteisiä näytti etsivän. Ensin epäilin sen olevan siipirikko tai muuten liikuntarajoitteinen, mutta ei liikkeissä mitään vikaa näyttänyt olevan. Muten vain luottavainen tai yksinkertainen kaiketi.
Kuvan meinasin ottaa, kun viitisen minuuttia oli jo samassa puskassa touhuillut. Mutta oli häipynyt, kun kameran kanssa sisältä palasin. Luuli varmaan minun lopettaneen. Mutta olisihan sen pitänyt huomata, että ämpäri jäi, ja tulisin takaisin. Yksinkertainen mutta vähän tyhmä lintu siis. Seuraavan kerran kun taas jatkan marjastusta, pidän kameran mukana, kaiken varalta.

Otin sitten kuvan vajaasta ämpäristä.

Tuli se täyteen myöhemmin. Ja illalla tuli jokunen hyttynen ja enemmän mäkäröitä kaveriksi. Niitä en olisi kaivannut. Ja tuli hämäräkin. Lopetin tältä illalta. Näitäkin marjoja jäi puskaan vielä muutama litra. Taas jäi homma vähän kesken. Ominaista minulle.
Saankohan elämäänikään koskaan valmiiksi. Riittäisiköhän jatkoaika. Jos vaikka alkaisin Metusalemiksi, niinkuin joskus olen uhkaillut. Hänhän eli 969 vuotta tai jotain, Raamatun mukaan. Ja se kirjahan on täyttä totta.
Illalla pussitin marjat ja vein pakastimeen. Sitten latasin omenakuivurin yöksi. Lastuilla kuuluisi olevan kysyntää. Ainakin eräs blogikilpakumppanini vihjasi siihen suuntaan.