Omenalastuja

Eilen lupasin olla tänään kirjottamatta. Epäluotettava siis olen.

Fuskuharkoissa kävin alkuillalla. Mukavaa oli, vaikka vähän jännitti ennakkoon. En ole enne jatkotason kurssilla käynyt, ja pelkäsin etteivät taidot riitä, ei onnistu. Mutta kohtuullisesti pysyin mukana. Yksi rytmin rikkomistekniikka meni minulta yli. Mutta eihän minun tarvitsekaan tahallaan yrittää rikkoa rytmiä, minulle se on luontaista. Rytmissä pysyminen sen sijaan on vaikeaa.

Taas oli tippunut ämpärillinen  omenoita. Nyt ne ovat jo hyvinkin kypsiä, joten lastuiksi veistin ja eiku kuivuriin.

 Tuo kansi on sivussa vain kuvausta varten. Kuivatusaikana se on päällä. Kuivurin kaikki aukot saavat olla auki, niin lämpö ei nouse liiaksi ja tuuletus pelaa paremmin.

Puoli ämpärillistä omenaa siihen mahtuu kerralla kuivumaan. Yön yli kun pöhisee, niin melko kuivia, nahkamaisia ovat. Sitten juuttisäkkiin ullakkokamariin säilöön odottamaan talvi-iltoja.
Nyt sesonkiaikana syödään tuoretta ruokaa, säilökkeitä vasta satokauden jälkeen.