Pinnasänky, hätävaraversio

Syyskiireet ja yleinen saamattomuuteni sattuivat samaan aikaan pinnasänkyprojektikiireiden kanassa. Mutta onneksi työtoverini pelasti minut, tai ainakin kasvoni, pahasta pinteestä. Hänellä sattui olemaan vähän käytetty sänky varastossaan. Se kuului olleen lähdössä kaatopaikalle jo kerran jos toisenkin. Nyt se koukkaa Prinsessan kodin kautta.

Tänä iltana oli hyvä poutasää. Keräilykultttuuriin oikein sopiva.
Aluksi, töiden jälkeen, keräsin vähän punaherukoita. Jäihän niitä vielä, mutta ainakin osa niistä on jo jemmassa.
Tillli on kruunuvaiheessa. Ennen ennustettua sadetta keräsin niitä kuivumaan.
Ja sitten vielä humalaa. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka itsekin innostuisin panohommiin. Oluen panoon.

Nyt kun ristiäistungos on ohi poikani kodissa, pinnasänky pienokaiselle olisi jo tarpeen. Hiukan askartelin sitä ja koekasasin sen.
Noissa askartelu- ja pihapuuhissa tulikin nälkä, joten pieni smoothie oli paikallaan. Sekin on tuossa sänkykuvassa mukana.

(Ei se noin vinopäinen ole, optinen harha vain. Perspektiiivi.)

Pienen lisäyksen, miniäni toivomuksesta, sänkyyn tein. Toinen kaide joutaa pois toitaiseksi. Sängyn saa vanhempien sängyn viereen. Kun pohjan asettaa samalle tasalle ison sängyn kanssa, on yöhoito helpompaa. Sitten kun lapsi alkaa vaellella, voi pinnakaiteen asentaa paikalleen. Ellei se varsinainen projektini ehdi valmistua ennen sitä.
Ehtii, uskoisin. Ihan totta.

Kaiteen sijalla on nyt rima. Sen tarkoitus on pitää sänky kasassa, ettei se pääsisi leviämään ja hajoamaan. Prinsessahan ei saa pudota sängyn pohjan mukana.

Pohjan pitää olla tukeva, niin sängyssä kuin elämässäkin.