Paita uuniin

Omenaa tippuu puusta niin paljon, ettei jokaisen alle ehdi heurekaa huutamaan. Jotain muutahan niille sitten täytyy keksiä. Tänään tein syksyn ensimmäisen omenapiirakan eli amerikkalaisittain pain (apple pie). Ja paihan paistetaan uunissa.
Omaa reseptiä en viitsinyt keksiä vaan käytin tätä.
Lähes suoraan tätä ohjetta noudatin, tosin tuplasin sen. Ja vuoan sijaan paistoin sen pellillä - helpompi paperoida pelti kuin voidella vuoka. Ja isoja annoksia kun yleensä teen; silloin harvoin kun saan aloitettua ryhtymään; mahtuu koko paistos kerralla uuniin.
Omenaa laitoin päälle runsaasti, minulla kun nyt sattuu olemaan siitä ylitarjontaa. Ja tämän näköinen siitä tuli:

Vaikka se suuren puoleinen onkin, ei sitä kannata pakastaa. Hyvä resepti, hyvä piirakka. Taikinaan tulee paljon rasvaa ja sokeria, joten pakko siitä on tulla hyvää.
Evoluutiomme on opettanut, että ravitseva on hyvää. Luolamiehen oli syötävä tehokkaasti ja paljon silloin kun syötävää oli tarjolla. Nirsoilijat kuolivat pois sukua jatkamasta.
Joten tulee tämä syödyksi kyllä. Ei pilaannu, kuivu tai homehdu. Tämä luolamies syö sen makeanhimoonsa, ehkä jo huomenna.
Suurenpuoleinen, suurenmoinen, omenapai.