Raaka peli, raakaa omenaa pakkaseen

Omenoita vain riittää. Koska ne ovat hyvä lisä moneen kasvisruokaan - pataan, keittoon, wokkiin - pakastin niitä tällaisen käytön varalle.
Ne hapettuvat eli ruskistuvat kyllä pakastuksessa, mutta maku ei siitä huonone. Samoin tummuu myös tuore omena pian kuorimisen jälkeen.
Yksinkertainen mutta kohtuullisen työläs homma tämäkin: siemenkodat pois, paloittelu ja pussiin.
Koska omena pysyy raakana ja jäätyneenä kiinteänä, voi annospussista lohkaista vain osan pienempään tarpeeseen. Siksi en juuri kiinnittänyt huomiota pussin kokoon. Ylisuuri on toinen näistä.

 Raakapakstus on sikäli kätevää, että niin voi helposti säilöä kasviksia pikku hiljaa muiden hommien välillä. Vaikka pussillisen kerrallaan. Sellaisia kasveja siis, jotka eivät vaadi esikypsennystä.
Eihän kaikkia omenapussillisia tai muitakaan tekemisiään tarvitse kuvata, eikä edes kirjoittaa kaikkea ja koko elämää, eihän...

Omenalastuja jälkikuivatan pöydällä vielä kuivurikäsittelyn jälkeen. Hiukan tuntuvat jotkut kosteilta, saattaisivat homehtua, jos sulloisin kosteana tiiviiseen myttyyn säkkiin.