Kohta ei saa pihalta omaa viherrehua enää pöytään. Pakkanen panee ruohon ruskan ruskeaksi, homeen harmaaksi tai kelmeän keltaiseksi. Ei huokuta se syömään, enempää ulkonäön kuin maunkaan puolesta.
Nyt nautin vielä oman maan antimista, viimeisimmistä. Kohta ollaan säilökkeiden ja kaupan tarjonnan varassa.
Onhan tuossa kaupan ostoksia nytkin, alkusyksyllä; kahvijauho, leivät, levite ja juusto.
Pullan korvikkeena oli tällä kerralla vaaleahko leipä ja puolukkahyytelöä levitteenä päällänsä.
