Sienessä

Sienestys olisi mukava harrastus, jos tuntisi sienet ja sienipaikat. Sienet ovat hyvän makuisiua. Terveellisiäkin lienevät, jos tuntee raaka-aineet. Myrkkysieniä ei kannata ainakaan syödä. Niiden kerääminen tai edes kokkaaminen niistä ei vielä liene kovin vaarallista.

Sieniin ja niiden asuinpaikkoihin tutustuminen on aloitettava joskus ja jostain. Olenhan sitä varovasti aloitellut jo takavuosina, mutta alkeissa olen yhä.

Kun sää oli suotuisa, hiukan epävarmaa puotaa ja pilvistä, mutta sateetonta, lähdin pyöräilemään lähimetsän reunaan. Umpimähkään harhailin, toista tuntia, enkä löytänyt juuri mitään mielenkiintoista. Varvikossa, risukossa ja kuivilla kankailla kuljin, ihan turhaan. Sitten, sattumalta, osuin ilmeisesti oikeanlaiseen sienimetsätyyppiin.
Metsä oli harvahko, kuusivaltainen, sammalpeitteinen, kohtuullisen kostea.
Aluksi näin ryppään jotensakin tutun näköisiä sieniä. Sienikirjasta löysin ihan samannäköisen kuvan, joka oli tutunomaisen sienen vieressä. Rusko-orakas (**) oli muistelemani vaaleaorakkaan (***) kuvan vieressä. Keräsin ne, vaikka olivatkin "vain" kahden tähden sieniä.
Ihan rusko-orakkaiden vieressä oli mustatorvisieniesiintymä (***). Tietysti keräsin nekin talteen, vain muutama ylikypsä yksilö jai metsään.
Samasta kuusimetsästä löysin vielä himoitsemiani vaaleaorakkaita ja muutaman kanttarellinkin (***). Kaikki nämä olivat alle hehtaarin alueella.

Paljon oli muitakin sieniä metsissä, mutta en niitä alkanut kirjan avulla nimeämään.
Takaisin pyörälle kävellessäni löysin kuitenkin muutamia haaparouskuja (O**), vaaleaa muotoa. Ne otin mukaani, vaikka tunnistus ei ihan varma ollutkaan.

Naapurin "pojat", veljekset olivat mielessäni. Jos jompikumpi sattuisi olemaan käymässä äitinsä luona, pyytäisin heiltä tunnistusvarmennusta. Karjalaissukuisena tuntevat he sienet tavallisia keskisuomalaisia paremmin. Perimätietoa on kertynyt jo sukupolvien ajalta.
Hyvä tuuri kävi. Olivat molemmat paikalla. Varmennuksen sain, samaa mieltä olivat lajimäärityksissä.
Eikä siinä vielä kaikki: naapurin eteisessä sieniä käännellessämme alkoi sataa rankasti. oikein ukkoskuuro ilman ukkosta. ihan kreivin aikaan siis olin kotiutunut, kuivana kuivasta metsästä.

Tämän näköisiä sienet olivat keittiön pöydällä:

Vasemmalla ylhäällä rusko-orakkaat, veressään vaaleaorakkaat. Alhaalla vasemmalla kanttarellit, rinnallaan mustatorvisienet. Oikealla haaparouskut.

Orakkaita kuumensin paistinpannulla niin pitkään, että neste kiehui kuiviin. Sitten laitoin ne pakkaseen.
Samoin kuivatin rosakut, mutta ne menivät jääkaappiin.
Kanttarellit ja torvisenet kuivatin. Kutistuivat kuivatuksessa,

mutta paisunevat taas kostuessaan niitä ruuaksi laittaessani.